Ehtipä vierähtää viikko jos toinenkin edellisestä päivityksestä. On ollut sairastelua sairastelun perään, työpaikan vaihto ja sitä rataa. En yksinkertaisesti ole muistanut. Sellittelyä. Jep. Mut ei se mitään, treenit jatkuu(sori vaan epäilijät) ja kevät tulee.
Mistähän sitä alottas, lenkillä on käyty, välillä satanut vettä, välillä -13 astetta pakkasta. Ei siitä sen enempää. Yhtälailla hiki virtaa kelissä kun kelissä. Uitukin on. Ja hiihdetty. Ja juhlittu. ja sitä rataa.
Viime viikolla olin menossa duunin salille polkemaan spinpyörää tunniksi ja löysin itseni elämäni ensimmäiseltä ohjatulta core+circuit-tunnilta. Oli setä vähän ihmeissään kun 7.15 aamulla alettiin tykittää keskivartaloa kiinteäks. Löyty taas vatsasta sellasia lihaksia joiden olemassaolosta ei ollut tietotakaan. Tai sanotaan että ne löytyi pari aamua tunnin jälkeen kun ei ylös meinannut päästä. HUh. Tuli sekin koettua, ja kokemus oli hyvä, menen toistekin! Kerroin vetäjälle projektistani ja hän suositteli osallistumista ehdottomasti, täytyy siis ottaa jatkossakin neuvosta vaari.
Eilen tuli käytyä pitkästä aikaa hiihtämässä, aurinko oli niin houkutteleva että kertakaikkiaan ei voinut jättää menemättä. Vieläkun tekniikan saa hiottua niin ei jalat ehkä kipeytys nii älyttömästi. hiljalleen.
Duunipaikan vaihto on kyllä kieltämättä vienyt aika hyvin mehut, ekat viikot olleet sen verta hektisiä että iltaisin on ollut enemmän kuin väsynyt, pikku sairastelut eivät ainakaan tosiaan helpottaneet asiaa. Iltaisin on ollut todella väsynyt olo välillä että ei toivoakaan että olis jaksanu muuta ku maata. Laitetaan se alun piikkiin, toista vko taas painettu täysillä menemään, väliin mahtui pari väljempää. Luulen että se teki ihan hyvää loppujen lopuksi. Elämän ehdoilla tätä loppujen lopuksi kuitenkin tehdään. Vai oliks tää projekti se elämä?
Viikonloppuna oltiin huoltamassa appi-ukkoa espoossa 24h juoksussa. Vaikka keskeytys tällä kertaa tulikin n.13h45min kohdalla n.87km jälkeen niin ei voi kun hattua nostaa. En tiedä kovin montaa muuta joka juoksee ylipäätään yli maratonin, tuossa on nopealla laskutoimituksella 2 ja vähän päälle. Sopii mennä koittamaan. Iha täyspäisten hommaa se ei kyllä ollut, pääsin aitiopaikalta seuraamaan kisan voittaneen sekä kolmannen huoltoa ja kisan etenemistä kun viereisellä paikalla majailivat(tai heidän huoltonsa siis, nämä herrat eivät paljon kävelleet meinaan) niin ei voinut kun suu auki katsoa kierros kierroksen jälkeen jatkunutta juoksua, ja sitä askeleen keveyttä. Käsittämätöntä- HULLUA. Ei voi muuta sanoa. Näille kavereille juoksu on elämäntapa.
K lähti juuri juoksemaan, lupasin lähteä sitä kesäkuussa Salon Perniöön kirittämään 10km yöjuoksuun. Miks mulla on kutina että siitä tulee elämän nopein kymppi, kaks periksiantamatonta luonnetta vastakkain..lopun voitte arvailla, silloin ratkaistaan perheen kovakuntoisin ainakin 20.7 asti. Sen jälkeen uskallan tuon tittelin itselleni ottaa.
Kevät tulee, nauttikaa kelistä.
N
maanantai 25. helmikuuta 2013
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Keittoa.
Ei uskalla muuta syödä. Jep, ei riittäny pelkkä flunssa. Ehtihän sitä käydä kerran juoksemassa, ja suunnitella HUOM suunnitella hiihtävänsä kaksi päivää tänä viikonloppuna, no eipä tarttenu, siitä piti huolen tiukkaakin tiukempi vatsapöpö. Pikkasen eilen aamulla jo kutitteli, ja onneksi lykkäsin hiihtämään lähtöä myöhäisemmäksi enkä lähteny muiden matkaan jo kymmeneltä. Ei tarttenut lähteä sitten myöhemminkään- mehut on miehestä aika veke. Tosin puntarilla oli mukava käydä aamulla, jotain positiivista sentään siinäkin, paino katoaa silmissä -ainakin hetkeksi :)
Ohessa päivän lounas, oikein maittavaa knorr kana-nuudeli "keittoa". Nälkä on edelleen. Pussin kyljessä mainostettiin että "ilman keinotekoisia aromivahventeita", no eipä siinä ollut oikein muutakaan. Tosta ei tule ku pahalle mielelle. En suosittele kenellekään.
Tässä kaiken keskellä on ehtinyt tutustua taas netin ihmeellisen maailmaan, ja tuli eksyttyä jopa muutamille polkupyöriä kaupitteleville sivustoille. Rahaahan noihin leluihin saa tuhlattua vaikka miten ja paljon, mutta se paljonko maastopyöräilylle sydämensä menettänyt viitsii maantietykkiin sijoittaa onkin erijuttu. Jokatapauksessa on kevään ja kesän aikana sen puikoissa tiedossa satoja ja taas satoja kilometrejä joten ihan millään kuramoottorilla ei sitäkään viitsisi tehdä. Silmiin on tähän mennessä tarttunut pari oikein hyvältä vaihtoehdolta tuntuvaa menopeliä:
ViaNirone 7 ja Raato R1
Noista kahdesta tuo Radonin versio ei ainakaa osasarjoilla häpeile, negatiivisena puolena sitten se kokeilun mahdollisuus. Radonia kun ei Suomessa myydä. Mutta olisi se hieno, ai että, kyllä maastomiehenkin sydän jo vähän lämpenee mattamustalle väritykselle, ja shimpan 105 on aina hyvä. Bianchi sitten merkkinä nostalgisista nostalgisin, IL Piratakin sillä aikanaa ajoi. RIP. No, jokatapauksessa, aikaa tuon vaikean päätöksen tekemiseen vielä on, ja tarkkaan täytyy miettiä kaikki vaihtoehdot. Käytettyäkään en pois sulje, ei se aika parane meidän leikissä sillä onko sulla alla tonnin tai kahden fillari, joten kermaperseily sikseen ainakin mun osalta. Se jerkku pitää löytyä sieltä reidestä, lompakon paksuus ei kato loppuaikaa. Tod näk saan positiivista palautetta tästä rakkaalta vaimoltani, joka on luultavasti mallia "onks pakko taas hankkia tonne varastoon seisoskelemaan mitää ylimäärästä jolla kerran aiot ajaa", no jep, saattaa olla oikeassa siinä, se jatkuuko maantieharrastus vielä ensi kesän jälkeen, on täysi mysteeri vielä mulle, sen aika näyttää.
Se siitä varusteturinoinnista tällä erää, laitellaan sitten joskus kuvaa kun on tuo päätös tehty. Huomenna olisi kimppatreenit stadikalla, vielä en ole päätöstä tehnyt lähdenkö mukaan, eväät pysyy jo sisällä joten ehkäpä ainakin kuunteluoppilaaksi lähden, aiheena meinaan juoksu, se minulle kaikkein haastavin enkä millään haluaisi menettää kaikkea mahdollista tietoa siitä osa-alueesta. Mutta en mä lähde kavereitakaan sairastuttamaan, joten jos huomenna mut töissä näette, tulette näkemään mut myös stadikalla klo.15.
Ainiin, vaimolle hyvää hääpäivää, jo kuudetta sellaista :)
N
Tässä kaiken keskellä on ehtinyt tutustua taas netin ihmeellisen maailmaan, ja tuli eksyttyä jopa muutamille polkupyöriä kaupitteleville sivustoille. Rahaahan noihin leluihin saa tuhlattua vaikka miten ja paljon, mutta se paljonko maastopyöräilylle sydämensä menettänyt viitsii maantietykkiin sijoittaa onkin erijuttu. Jokatapauksessa on kevään ja kesän aikana sen puikoissa tiedossa satoja ja taas satoja kilometrejä joten ihan millään kuramoottorilla ei sitäkään viitsisi tehdä. Silmiin on tähän mennessä tarttunut pari oikein hyvältä vaihtoehdolta tuntuvaa menopeliä:
ViaNirone 7 ja Raato R1
Noista kahdesta tuo Radonin versio ei ainakaa osasarjoilla häpeile, negatiivisena puolena sitten se kokeilun mahdollisuus. Radonia kun ei Suomessa myydä. Mutta olisi se hieno, ai että, kyllä maastomiehenkin sydän jo vähän lämpenee mattamustalle väritykselle, ja shimpan 105 on aina hyvä. Bianchi sitten merkkinä nostalgisista nostalgisin, IL Piratakin sillä aikanaa ajoi. RIP. No, jokatapauksessa, aikaa tuon vaikean päätöksen tekemiseen vielä on, ja tarkkaan täytyy miettiä kaikki vaihtoehdot. Käytettyäkään en pois sulje, ei se aika parane meidän leikissä sillä onko sulla alla tonnin tai kahden fillari, joten kermaperseily sikseen ainakin mun osalta. Se jerkku pitää löytyä sieltä reidestä, lompakon paksuus ei kato loppuaikaa. Tod näk saan positiivista palautetta tästä rakkaalta vaimoltani, joka on luultavasti mallia "onks pakko taas hankkia tonne varastoon seisoskelemaan mitää ylimäärästä jolla kerran aiot ajaa", no jep, saattaa olla oikeassa siinä, se jatkuuko maantieharrastus vielä ensi kesän jälkeen, on täysi mysteeri vielä mulle, sen aika näyttää.
Se siitä varusteturinoinnista tällä erää, laitellaan sitten joskus kuvaa kun on tuo päätös tehty. Huomenna olisi kimppatreenit stadikalla, vielä en ole päätöstä tehnyt lähdenkö mukaan, eväät pysyy jo sisällä joten ehkäpä ainakin kuunteluoppilaaksi lähden, aiheena meinaan juoksu, se minulle kaikkein haastavin enkä millään haluaisi menettää kaikkea mahdollista tietoa siitä osa-alueesta. Mutta en mä lähde kavereitakaan sairastuttamaan, joten jos huomenna mut töissä näette, tulette näkemään mut myös stadikalla klo.15.
Ainiin, vaimolle hyvää hääpäivää, jo kuudetta sellaista :)
N
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Sairas.Kipeä.
eipä oikeastaan muuta lisättävää. Viime päivityksessä epäilemäni yliväsymys pitkästä lenkistä olikin lenssun perkele. Ja pitkä sellainen. Sen tarkemmin menemättä limanerityksen yksityiskohtiin, ei tullut mieleenkään lähteä ennen tätä päivää liikkeelle. 9 päivän totaalitauko siis takana. Yhtään riskiä en uskaltanut tän kanssa ottaa, kuumetta ei kai ollut(tosimieshän ei mittaile ettei vahingossakaan joudu saikulle töistä), mutta kun aikaa todellakin vielä on, katsoin parhaaksi odottaa ihan rauhassa parempia oloja. Tänään sitten pienet irrottelut lohjanharjun rinteissä matalalla sykkeellä ja pienet kuntopiirit kotona. Otetaan nyt rauhassa loppuviikko ja ens viikolla sitten taas täysrähinä päälle.
Maanantaina taitaa ollakin vuorossa yhteis juoksutreenit muiden hullujen kanssa sisällä Olympiastadionin lämmössä. Ja kun kerta lämpimässä päästään pitkästä aikaan juoksemaan, ja varustukseksi oli mainittu sisäjuoksu välineet, haastankin T ja J teidät lähtemään matkaan speedoissa.. Ans kattoo kui käy. Todennäköinen lopputulema ko tempaukselle saattaisi olla elinikäinen porttikielto suomalaisen penkkiurheilukansan pyhättöön, tai vähintäänkin kasvojen menetys. haaste on siis heitetty :D
Tänään vihdoin loppui alkuvuoden kestänyt "piina" ja uutisesta tuli vihdoin uutinen. Aiemmin mainitsemani "erikoinen vuodenaloitus" tarkoittaa mun työpaikan vaihtoa. Päässä siis pyörinyt tässä reilun kaksiviikkoa enemmän tai vähemmän muut kuin Joroinen13. Ei ole kyse kuitenkaan mistään pienestä muutoksesta. Haikeat on fiilikset jo nyt, viimeinen työpäivä on 1.2, takana kuitenkin 4v5kk samassa paikassa. Olen ollut etuoikeutettu työskentelemään todella upeiden ihmisten kanssa, samoin kai vähän hullujen :D kaikki meidän triathlon porukasta liittyvät siis meidän työporukkaan jossain määrin, toiset enemmän, toiset vähemmän. MUTTA, ei se mitään, elämä jatkuu, samoin treenit, muistot ei kuole koskaan.
N
Maanantaina taitaa ollakin vuorossa yhteis juoksutreenit muiden hullujen kanssa sisällä Olympiastadionin lämmössä. Ja kun kerta lämpimässä päästään pitkästä aikaan juoksemaan, ja varustukseksi oli mainittu sisäjuoksu välineet, haastankin T ja J teidät lähtemään matkaan speedoissa.. Ans kattoo kui käy. Todennäköinen lopputulema ko tempaukselle saattaisi olla elinikäinen porttikielto suomalaisen penkkiurheilukansan pyhättöön, tai vähintäänkin kasvojen menetys. haaste on siis heitetty :D
Tänään vihdoin loppui alkuvuoden kestänyt "piina" ja uutisesta tuli vihdoin uutinen. Aiemmin mainitsemani "erikoinen vuodenaloitus" tarkoittaa mun työpaikan vaihtoa. Päässä siis pyörinyt tässä reilun kaksiviikkoa enemmän tai vähemmän muut kuin Joroinen13. Ei ole kyse kuitenkaan mistään pienestä muutoksesta. Haikeat on fiilikset jo nyt, viimeinen työpäivä on 1.2, takana kuitenkin 4v5kk samassa paikassa. Olen ollut etuoikeutettu työskentelemään todella upeiden ihmisten kanssa, samoin kai vähän hullujen :D kaikki meidän triathlon porukasta liittyvät siis meidän työporukkaan jossain määrin, toiset enemmän, toiset vähemmän. MUTTA, ei se mitään, elämä jatkuu, samoin treenit, muistot ei kuole koskaan.
N
maanantai 14. tammikuuta 2013
Ravinto
Taisin jo aiemmin lupailla palata aiheeseen, tai ainakin sivuta sitä. Hiljalleen olen alkanut katselemaan mitä syön, tai siis mitä on pakko syödä. Harjoitusmäärien koko ajan kasvaessa huutaa elimistö polttoainetta koko ajan lisää ja lisää. Nälkä siis on koko ajan. Ja syödäkin pitäisi, ja vielä fiksusti! Siinä onkin haastetta "epäsäännöllisenepäterveellisen" ruuan mestarille.
Eilen sain kokea tämän ihan kantapään kautta, ja itseasiassa makselen veroa siitä tälläkin hetkellä suunnittelemattoman lepopäivän merkeissä. Ei vaan pystynyt lähtemään tänään, veto oli ihan veke, mies aivan lopussa. Kaikki tämä juontaa juurensa ilmeisimmin eiliseltä 1,5h lenkiltä, tai oikeastaan tapahtumista ennen sitä; tarkemmin tapahtumista joita olisi pitänyt tapahtua jo edeltävän päivän aikana ennen treeniä. Eli TANKATA ja kunnolla, ja varsinkin juoda. Lenkki sujui mitä mainioimmin, ainoastaan reilu tunnin jälkeen alkanut äärimmäisen kova janon tunne hieman kummoksutti. Kotona se sitten iski, ja iskee edelleen. Energiat ilmeisesti aivan lopussa, tuskin tämä flunssaakaan on. Todella outo olo vain, todella! Ei auta, pakkolepoa.
Jos tästä jotain opimme niin ainakaan ensi sunnuntaina en lähde viikon pitkälle ilman kunnon valmistaumista. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa? Näköjään pitää kaikki opetella kantapään kautta, virheistä opitaan, jälleen kerran.
Tuohon ruokavalioon jos vielä palaan niin, oikeasti mulla ei ole mitään hajua mitä pitäs syödä, miksi pitäs syödä ja mitä ei pitäs syödä. Ilmeisimmin tähän on oikeasti alettava kiinnittämään huomiota koko ajan entistä enemmän ja kaikkien ystävä google osaa varmasti kertoa miljoonia ja miljoonia vastauksia. Se mikä niistä sitten on se oikea, onkin aivan eritarina, johon en kyllä osaa tällä hetkellä ottaa mitään kantaa. Sen verran on setä tässä oppinut, että tasaisin väliajoin kannattaa jotain pientä syödä ja vettä kannattaa lipitellä useampi litra päivässä aineenvaihdunnan parantamiseksi..tai sitten ei. Kuten todettua, ei mitään käryä, kuha yritin vaa vaikuttaa fiksulta asian suhteen.
Jos alkaisin tähän listaamaan viimeisen viikon aikana nautittuja "aterioita" ja "välipaloja" joutuisi lukija katsomaan uudestaan lukeeko blogia triathlon treenaamisesta vai tietokonenörtin päiväunista. Eli, en lähde listaamaan. Sanoisinko että kahvia kuluu..paljon. Töissä syödään, jos ehditään ja illalla sitten jos muistetaan ja jos muistetaan, harvemmin tulee mitään salaattia väsättyä. Tähän tulee muutos, näin ei voi jatkua. Se siitä. Jos teillä, arvon lukijat, on jotain hyviä ravinto sivustoja, linkatkaa toki tuohon kommentti kenttään, kiitoksella otan kaiken vastaan.
Huomenna olisi tiedossa urheilugaala, ja ihan paikanpäällä jalliksen maneesissa. Lupaan pitää TeamInvestin(jep, julkaistakoon tuokin nyt) mainetta yllä. Illan ehdottomana tavoitteena on saada yhteiskuva Jutin kanssa. Sen lupaan julkaista täällä, ja ehkäpä pientä raportin tynkää illan kulusta voidaan myös toteuttaa..tosin niiltä osin kun muisti vielä pelaa...?
ps.1000 sivulla kävijää lähestyy uhkaavaa tahtia, loistavaa, en olisi ikinä uskonut moisiin lukuihin yltäväni!
-N
Eilen sain kokea tämän ihan kantapään kautta, ja itseasiassa makselen veroa siitä tälläkin hetkellä suunnittelemattoman lepopäivän merkeissä. Ei vaan pystynyt lähtemään tänään, veto oli ihan veke, mies aivan lopussa. Kaikki tämä juontaa juurensa ilmeisimmin eiliseltä 1,5h lenkiltä, tai oikeastaan tapahtumista ennen sitä; tarkemmin tapahtumista joita olisi pitänyt tapahtua jo edeltävän päivän aikana ennen treeniä. Eli TANKATA ja kunnolla, ja varsinkin juoda. Lenkki sujui mitä mainioimmin, ainoastaan reilu tunnin jälkeen alkanut äärimmäisen kova janon tunne hieman kummoksutti. Kotona se sitten iski, ja iskee edelleen. Energiat ilmeisesti aivan lopussa, tuskin tämä flunssaakaan on. Todella outo olo vain, todella! Ei auta, pakkolepoa.
Jos tästä jotain opimme niin ainakaan ensi sunnuntaina en lähde viikon pitkälle ilman kunnon valmistaumista. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa? Näköjään pitää kaikki opetella kantapään kautta, virheistä opitaan, jälleen kerran.
Tuohon ruokavalioon jos vielä palaan niin, oikeasti mulla ei ole mitään hajua mitä pitäs syödä, miksi pitäs syödä ja mitä ei pitäs syödä. Ilmeisimmin tähän on oikeasti alettava kiinnittämään huomiota koko ajan entistä enemmän ja kaikkien ystävä google osaa varmasti kertoa miljoonia ja miljoonia vastauksia. Se mikä niistä sitten on se oikea, onkin aivan eritarina, johon en kyllä osaa tällä hetkellä ottaa mitään kantaa. Sen verran on setä tässä oppinut, että tasaisin väliajoin kannattaa jotain pientä syödä ja vettä kannattaa lipitellä useampi litra päivässä aineenvaihdunnan parantamiseksi..tai sitten ei. Kuten todettua, ei mitään käryä, kuha yritin vaa vaikuttaa fiksulta asian suhteen.
Jos alkaisin tähän listaamaan viimeisen viikon aikana nautittuja "aterioita" ja "välipaloja" joutuisi lukija katsomaan uudestaan lukeeko blogia triathlon treenaamisesta vai tietokonenörtin päiväunista. Eli, en lähde listaamaan. Sanoisinko että kahvia kuluu..paljon. Töissä syödään, jos ehditään ja illalla sitten jos muistetaan ja jos muistetaan, harvemmin tulee mitään salaattia väsättyä. Tähän tulee muutos, näin ei voi jatkua. Se siitä. Jos teillä, arvon lukijat, on jotain hyviä ravinto sivustoja, linkatkaa toki tuohon kommentti kenttään, kiitoksella otan kaiken vastaan.
Huomenna olisi tiedossa urheilugaala, ja ihan paikanpäällä jalliksen maneesissa. Lupaan pitää TeamInvestin(jep, julkaistakoon tuokin nyt) mainetta yllä. Illan ehdottomana tavoitteena on saada yhteiskuva Jutin kanssa. Sen lupaan julkaista täällä, ja ehkäpä pientä raportin tynkää illan kulusta voidaan myös toteuttaa..tosin niiltä osin kun muisti vielä pelaa...?
ps.1000 sivulla kävijää lähestyy uhkaavaa tahtia, loistavaa, en olisi ikinä uskonut moisiin lukuihin yltäväni!
-N
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Juhlat on juhlittu.
..ja arki alkaa. Vuoden ensimmäinen viikko oli sopivasti löysempi, sillä edessä on vielä 192vrk tiukkaakin tiukempaa rääkkiä ennen Heinäkuun 20pvää. Vuosi alkoi, sanoisinko kosteahkosti, paljussa istuen ja urheilujuomaa nauttien. 1.1.2013 jääkin lähinnä mieleen tolkuttomasta voimattomuuden tunteesta ja hyvinkin ,hmm, tyhjentävästä olotilasta. Ei siitä sen enempää. Tiistaina jos tosiaan olisi jotain tarvinnut tehdä ei vaimon kommentti
"sä saat sydärin jos evääkää liikautat" olisi ollut varmaan kaukana...hyvää uuttavuotta vaan vielä. Siinä ihmetellessä menikin sitten muutama päivä, mielessä pyöri pikkasen yllättäen muut kuin triathlonasiat, teki toisaalta ihan hyvää ja nollapäiviä taisi tulla huimat 5 peräjälkeen(näin pitkää taukoa ei vielä ole ollutkaan)! Kasvoi ehkä se henkinen kantti taas pikkasen lisää,tai sitten tuli todistettua itelle että sen tarttee kasvaa vielä huomattavasti enemmän (miten paljon voikaan mies hermoilla???) sen verta mielenkiintoinen muodostui tästä vuoden aloituksesta kaikkine yhtälöineen ja sattumineen.
Loppuviikkoa kohden joutui sitten jo hieman aktivoitumaan ettei iha löhöilyksi mene. Eilen uimassa Kipan kanssa pitkästä aikaa. Hyvin tuo vielä sujui. Ainoastaa jäi harmittamaan etten saanut kuvaa Kipan silmän ympäryksistä tunnin uimisen jälkeen, kun oli Rva nuo uimalasit vissii pikkasen kireälle säätänyt, siinä olis ollu varma viikon kevennys tähänkin tarinaan, terkkuja vaan.. :D ja muistutuksena sääntö nro.1, kun tulet treeneihin, kamat on valmiina! vai mitä? eli ei säädetä niitä laseja kiireessä altaan reunalla viime tipassa, saattaa joku vaikka päästä kuittaamaan siitä..
...ja tänään pienet palauttavat hölkät kotikulmilla. En tiennyt että noin hitaasti voi edes juosta, mutta sain vihdoin vaihdatettua patterin polariin ja kun ohjelmassa luki "kevyt", mentiin kevyellä sykkeellä. Melkein hävetti kun tuntui niin hitaalta mutta vaihteluvirkistää. Tosin mukava oli huomata lenkin jälkee trackerista että nykyinen, "kevyt" on aivan yhtä vauhdikas kuin joskus lokakuussa vedetyt ekat lenkit, joiden jälkeen oli mies enempi tai vähempi hajalla eli Hyvä kun ees hiki tuli tänään ;)
Ensi viikosta lähtee taas ohjelman vko.1. Tiedossa 5päivää tiukkaa puurtamista töihin paluun keskellä. Tai kävin mä siellä jo pe pyörähtämässä mutta huomenna alkaa taas täydellä sykkeellä, näin parin viikon lomailun jälkeen on tuo motivaatio hieman vähissä-töihin siis. Tulikin muistaakseni viimeksi mainittua että treenejä odottaa oikeen innolla. Huomiseksi on piirretty uintia joten keidas kutsuu jälleen......
keep movin'!
-N
Loppuviikkoa kohden joutui sitten jo hieman aktivoitumaan ettei iha löhöilyksi mene. Eilen uimassa Kipan kanssa pitkästä aikaa. Hyvin tuo vielä sujui. Ainoastaa jäi harmittamaan etten saanut kuvaa Kipan silmän ympäryksistä tunnin uimisen jälkeen, kun oli Rva nuo uimalasit vissii pikkasen kireälle säätänyt, siinä olis ollu varma viikon kevennys tähänkin tarinaan, terkkuja vaan.. :D ja muistutuksena sääntö nro.1, kun tulet treeneihin, kamat on valmiina! vai mitä? eli ei säädetä niitä laseja kiireessä altaan reunalla viime tipassa, saattaa joku vaikka päästä kuittaamaan siitä..
...ja tänään pienet palauttavat hölkät kotikulmilla. En tiennyt että noin hitaasti voi edes juosta, mutta sain vihdoin vaihdatettua patterin polariin ja kun ohjelmassa luki "kevyt", mentiin kevyellä sykkeellä. Melkein hävetti kun tuntui niin hitaalta mutta vaihteluvirkistää. Tosin mukava oli huomata lenkin jälkee trackerista että nykyinen, "kevyt" on aivan yhtä vauhdikas kuin joskus lokakuussa vedetyt ekat lenkit, joiden jälkeen oli mies enempi tai vähempi hajalla eli Hyvä kun ees hiki tuli tänään ;)
Ensi viikosta lähtee taas ohjelman vko.1. Tiedossa 5päivää tiukkaa puurtamista töihin paluun keskellä. Tai kävin mä siellä jo pe pyörähtämässä mutta huomenna alkaa taas täydellä sykkeellä, näin parin viikon lomailun jälkeen on tuo motivaatio hieman vähissä-töihin siis. Tulikin muistaakseni viimeksi mainittua että treenejä odottaa oikeen innolla. Huomiseksi on piirretty uintia joten keidas kutsuu jälleen......
keep movin'!
-N
maanantai 31. joulukuuta 2012
Uusi vuosi, uudet kujeet
Taas on viikko vierähtänyt. Mennyt viikko oli ohjelman pk kauden ns.kovin. Pitkää, hidasta lenkkiä ja tiukkaa rykäsyä ja lihaskuntoa takana. Hyvin jakso painaa läpi lintsaamatta koko viikon. Muutama yllättävänkin positiivinen harjoitus mahtui joukkoon, torstaina cooper vauhtinen puolituntia, mies oli hajalla mutta kun lenkki oli takana ja totesin trackerista vauhdin oli fiilis katossa! Mikään ei motivoi paremmin kuin tulos, ja varsinkin kehittyvä sellainen. Koko puoli tuntia meni liki taannoisessa cooperissa juoksemaani vauhtia..josko silloin oli kuitenkin vain se mainostamani huono päivä...? Eilen 16km hiihto jäisellä ladulla. Vähän oli setä ihmeissään kun sukset lähti koko ajan erisuuntiin mutta vauhti oli lopulta kohdillaan, menneen viikon tuloksilla on ilo siirtyä viettämään "löysää viikkoa" ohjelmassa vain pari lihastreeniä ja pari kevyttä lenkkiä.
Vähän voisi miettiä tätä kohta päättyvää vuotta. Kun lokakuussa tähän projektiin lähdettiin, oli alkuvuosi mennyt aika pitkälle laiskotellessa, "sumussa", mikään ei oikein kiinnostanut, mihinkään ei jaksanut lähteä ja varsinkin kesäloma oli ehkä pahinta aikaa. Tuntui että seinät kaatuu päälle ja pahasti, jokainen asia v*tutti jossei sujunut juuri niinkuin halusin. Työt oli täyttä tervaa ja varmaan perhekin ihmetteli mikä mua vaivaa, en ollut oma iloinen itseni vaan stressi erkki jolle mikään ei käynyt tai sopinut. Burnis oli jälkikäteen ajatellen tod lähellä. Kaipasin tietämättäni jotain elämänmuutosta, (saattoi siitä joku mainitakin, mutta koitapa tälläseen jääräpäähän saada se perille..) ja pikkujouluissa se tuli oikeastaan kuin tilauksesta, kiitos siitä J. Suosta noustaan hiljalleen ja näin pari kuukautta myöhemmin en ehkäpä osaisi enää ollakaan tekemättä mitään, jaksan hymyilläkin jo useammin. Tälläkin hetkellä on loma, ei oo tarttenu miettiä mitään, treeniä vaan ja perheen kanssa yhdessä oloa :)
Nykyään, kun on treenipäivä tiedossa, sitä oikein odottaa että pääsee lähtemään. Tulee vähän katottua mitä syö, ja oikein odottaa sitä treenin jälkeistä hyvää tunnetta. Mitä se onkaan sitten heinäkuussa maalissa... Muuten ei ole juurikaan tullut ruokavalioon kiinnitettyä huomiota-vielä. Sen verran olen huomannut että ei pysty p*skaruokaa enää juurikaan syömään, huono olo tulee tod helposti. Keho kertoo siis omista tarpeistaan. Kevään edetessä on siihenkin alettava kiinnittämään enemmän huomiota, heti kun joulusuklaat on syöty........
Tunnustettakoon, olen ehkä tähän asti itsekin hieman epäröinyt tavoitteen kanssa vaikka puheet on olleet kovia. En ole huudellut tästä kylillä tai julkisesti kovinkaan monelle, vaan hiljalleen on asia kiirinyt yhä useamman korviin. Palaute on yleensä mallia "ootko hullu", mutta osaan sen ottaa jo positiivisesti, ja kun treenit on jatkunut jo kolmatta kuukautta, voin ylpeänä tavoitteestani kiinnostuneille kertoa enemmän, kun se alkaa itsellekin entistä syvemmin hahmottua. Pahimmatkin epäilijät uskovat minuun, ja mikä ehkäpä tärkeintä, uskon itsekin, joka treenin jälkeen entistä vahvemmin. Henkinen kantti on kasvanut valtavasti pitkien lenkkien mukana, samoin se kunto. Liikkumisesta on tullut elämäntapa.
Olin joulupäivänä hiihtämässä siskon kanssa, sovittiin että ensi talvena vedetään finlandia hiihto. Toivottavasti muistat N tämän..jos et, muistutan sinua. Tässä samalla voisi haastaa muitakin mukaan, eiköhän oteta siis pieni jatkotavoite! Alesta tuli haettua hiihtopukua, joulupukki toi hanskaa, hikihaalaria jne. varustus alkaa olla kohdillaan talven riemuihin, tässä alkaa ehkä jo näyttääkin urheilijalta :D Nastalenkkareita vielä täytyy miettiä, kelit on nyt liukkaimmillaan, mielenkiinnolla katsoa tuleeko juoksemista tennareilla mitään.
Uudellevuodelle ei tarvinne kummoisia lupauksia tehdä, heinäkuu lähestyy kovaa vauhtia. Tästä on hyvä siirtyä juhlan viettoon ja toivotankin kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2013! LIIKKUKAA.
Vähän voisi miettiä tätä kohta päättyvää vuotta. Kun lokakuussa tähän projektiin lähdettiin, oli alkuvuosi mennyt aika pitkälle laiskotellessa, "sumussa", mikään ei oikein kiinnostanut, mihinkään ei jaksanut lähteä ja varsinkin kesäloma oli ehkä pahinta aikaa. Tuntui että seinät kaatuu päälle ja pahasti, jokainen asia v*tutti jossei sujunut juuri niinkuin halusin. Työt oli täyttä tervaa ja varmaan perhekin ihmetteli mikä mua vaivaa, en ollut oma iloinen itseni vaan stressi erkki jolle mikään ei käynyt tai sopinut. Burnis oli jälkikäteen ajatellen tod lähellä. Kaipasin tietämättäni jotain elämänmuutosta, (saattoi siitä joku mainitakin, mutta koitapa tälläseen jääräpäähän saada se perille..) ja pikkujouluissa se tuli oikeastaan kuin tilauksesta, kiitos siitä J. Suosta noustaan hiljalleen ja näin pari kuukautta myöhemmin en ehkäpä osaisi enää ollakaan tekemättä mitään, jaksan hymyilläkin jo useammin. Tälläkin hetkellä on loma, ei oo tarttenu miettiä mitään, treeniä vaan ja perheen kanssa yhdessä oloa :)
Nykyään, kun on treenipäivä tiedossa, sitä oikein odottaa että pääsee lähtemään. Tulee vähän katottua mitä syö, ja oikein odottaa sitä treenin jälkeistä hyvää tunnetta. Mitä se onkaan sitten heinäkuussa maalissa... Muuten ei ole juurikaan tullut ruokavalioon kiinnitettyä huomiota-vielä. Sen verran olen huomannut että ei pysty p*skaruokaa enää juurikaan syömään, huono olo tulee tod helposti. Keho kertoo siis omista tarpeistaan. Kevään edetessä on siihenkin alettava kiinnittämään enemmän huomiota, heti kun joulusuklaat on syöty........
Tunnustettakoon, olen ehkä tähän asti itsekin hieman epäröinyt tavoitteen kanssa vaikka puheet on olleet kovia. En ole huudellut tästä kylillä tai julkisesti kovinkaan monelle, vaan hiljalleen on asia kiirinyt yhä useamman korviin. Palaute on yleensä mallia "ootko hullu", mutta osaan sen ottaa jo positiivisesti, ja kun treenit on jatkunut jo kolmatta kuukautta, voin ylpeänä tavoitteestani kiinnostuneille kertoa enemmän, kun se alkaa itsellekin entistä syvemmin hahmottua. Pahimmatkin epäilijät uskovat minuun, ja mikä ehkäpä tärkeintä, uskon itsekin, joka treenin jälkeen entistä vahvemmin. Henkinen kantti on kasvanut valtavasti pitkien lenkkien mukana, samoin se kunto. Liikkumisesta on tullut elämäntapa.
Olin joulupäivänä hiihtämässä siskon kanssa, sovittiin että ensi talvena vedetään finlandia hiihto. Toivottavasti muistat N tämän..jos et, muistutan sinua. Tässä samalla voisi haastaa muitakin mukaan, eiköhän oteta siis pieni jatkotavoite! Alesta tuli haettua hiihtopukua, joulupukki toi hanskaa, hikihaalaria jne. varustus alkaa olla kohdillaan talven riemuihin, tässä alkaa ehkä jo näyttääkin urheilijalta :D Nastalenkkareita vielä täytyy miettiä, kelit on nyt liukkaimmillaan, mielenkiinnolla katsoa tuleeko juoksemista tennareilla mitään.
Uudellevuodelle ei tarvinne kummoisia lupauksia tehdä, heinäkuu lähestyy kovaa vauhtia. Tästä on hyvä siirtyä juhlan viettoon ja toivotankin kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2013! LIIKKUKAA.
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
Hiihto.
Eilen hain sukset ja monot iltalenkillä Jltä. Tuossa ne eteisessä yön yli poltteli ja kun J aamulla, eilen sovitun mukaisesti soitti olenko messissä, niin ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Pieni kokeilu vielä omalla pihalla, vaikeaa tulisi olemaan, tasapaino ihan hukassa.
Harjunkentän parkkiksella oli muitakin autoja, kelihän mitä ihanteellisin hiihtoon, -8, selkeää eikä tuulta. Ei muuta ku sukset jalkaan ja menoksi! Alkutasasella pienet varovaiset kokeilut ja J sai ylipuhuttua reitille. Heti kärkeen oli tarjolla alamäkeä ja pari mutkaa, niistä selvittyäni totesin että kyllähän tää tästä taas lähtee! Pitkin matkaa Jn kannustus "mennää kattoo tonne vähä matkan päähä" toimi, löysin itseni lopulta parkkipaikalta tunnin perästä, takana reilu 9km vapaantyylin hiihtoa. Ei voi olla kuin tyytyväinen! Lähtökohtana oli siis edellinen hiihto n.9 vuotta takaperin eikä koskaan luistelusuksia alla. Parhaimmat fiilikset iski kun kondis kesti viimeisen nousun ilman tamppaamista. Aivan mahtavaa! Nyt on jalat jumissa mutta tiistaiksi sovittu hiihtolenkki systerin kanssa jo polttelee takaraivossa...sitä odotellessa.
Huomenna olisi jouluaatto, treeniohjelmaan on merkitty uinti. Se korvataa lenkillä- tai sitten ei, seurataan vähän fiilistä. Tästä päästäänkin loistavalla aasinsillalla menneeseen viikkoon ja keskiviikkona saatuihin treeniohjelmiin. Käytiin me valmentaja kaksikko Ilkan ja Johannan kanssa lenkilläkin, siinäkin lenkin aikana saatiin jo pientä vinkkiä itsekukin juoksutekniikasta.
Pakko sanoa tähän väliin, että eilen pidin koko lenkin mielessä Ilkan keskiviikkoisen neuvon askeleen lyhentämisestä ja lopputuloksena keskinopeus nousi reilun kilometrin tunnissa eikä tuntunut yhtään raskaammalta. Pieniä juttuja, mutta teho ilmeisen uskottava, tavoitteena siis tehokas ja taloudellinen juoksutyyli.
Ohjelmiin palatakseni, Jn kommentti kaikkien hetken aikaa tutkailtuaan ohjelmia "meni aika vakavaksi porukka", oli musta ainakin osuva. Ohjelma vaikuttaa melko tiukalta, muttei mahdottomalta. Ja sehän tässä idea onkin. Viitenä päivänä viikossa on jotain tekemistä ja viikonloppuisin sitten hieman pidempää lenkkiä, tällä mennään huhtikuun alkuun asti jolloin alkaa seuraava sykli joka kestää kesäkuun loppuun. Viimeinen kolmeviikkoa sitten ennen kisoja on omana ohjelmanaan. Kevään mittaa on tiedossa juoksuklinikkaa, tekniikka valmennusta, ravintoa jne jne. Oikein kattavan kuuloinen paketti, 8kertaa on tarkoitus porukalla nähdä ja luulen että näiden tapaamisten hyöty tässä projetktissa on kaiken a ja o. Pitkässä kisassa on kuitenkin niin monta muuttuvaa tekijää alkaen nesteytyksestä ja ravinnosta, päättyen taktiikkaan ja vauhdin jakoon, joten kaikki saatavilla oleva neuvonta ja tuki on pakko käyttää hyödyksi niin hyvin kuin mahdollista. Sitä ennen tässä on kuitenkin edessä satoja ja satoja hikisiä kilometrejä vedessä ladulla ja kadulla.
Ja saatiinhan me tosiaan muutamien sattumien kautta vielä yksi henkilö mukaan tiimiinkin. Kokelas A löytyi kisojen virallisen sivuston ja FBn suosiollisella avustuksella, ei voi sanoa muutakuin että pieni on maailma. Tervetuloa vielä minunkin puolestani mukaan joukkoon hurjaan! ps. A:n treenejä voi seurata tritrainers.fi sivuston kautta. Mietinnässä on julkaista täällä kevään aikana pienet profiilit jokaisesta mukana olevasta, mutta siihen palataan vielä..sillä nyt on aika hiljentyä, rauhoittua ja nauttia läheisten seurasta..
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!
Niko
Harjunkentän parkkiksella oli muitakin autoja, kelihän mitä ihanteellisin hiihtoon, -8, selkeää eikä tuulta. Ei muuta ku sukset jalkaan ja menoksi! Alkutasasella pienet varovaiset kokeilut ja J sai ylipuhuttua reitille. Heti kärkeen oli tarjolla alamäkeä ja pari mutkaa, niistä selvittyäni totesin että kyllähän tää tästä taas lähtee! Pitkin matkaa Jn kannustus "mennää kattoo tonne vähä matkan päähä" toimi, löysin itseni lopulta parkkipaikalta tunnin perästä, takana reilu 9km vapaantyylin hiihtoa. Ei voi olla kuin tyytyväinen! Lähtökohtana oli siis edellinen hiihto n.9 vuotta takaperin eikä koskaan luistelusuksia alla. Parhaimmat fiilikset iski kun kondis kesti viimeisen nousun ilman tamppaamista. Aivan mahtavaa! Nyt on jalat jumissa mutta tiistaiksi sovittu hiihtolenkki systerin kanssa jo polttelee takaraivossa...sitä odotellessa.
Huomenna olisi jouluaatto, treeniohjelmaan on merkitty uinti. Se korvataa lenkillä- tai sitten ei, seurataan vähän fiilistä. Tästä päästäänkin loistavalla aasinsillalla menneeseen viikkoon ja keskiviikkona saatuihin treeniohjelmiin. Käytiin me valmentaja kaksikko Ilkan ja Johannan kanssa lenkilläkin, siinäkin lenkin aikana saatiin jo pientä vinkkiä itsekukin juoksutekniikasta.
Pakko sanoa tähän väliin, että eilen pidin koko lenkin mielessä Ilkan keskiviikkoisen neuvon askeleen lyhentämisestä ja lopputuloksena keskinopeus nousi reilun kilometrin tunnissa eikä tuntunut yhtään raskaammalta. Pieniä juttuja, mutta teho ilmeisen uskottava, tavoitteena siis tehokas ja taloudellinen juoksutyyli.
Ohjelmiin palatakseni, Jn kommentti kaikkien hetken aikaa tutkailtuaan ohjelmia "meni aika vakavaksi porukka", oli musta ainakin osuva. Ohjelma vaikuttaa melko tiukalta, muttei mahdottomalta. Ja sehän tässä idea onkin. Viitenä päivänä viikossa on jotain tekemistä ja viikonloppuisin sitten hieman pidempää lenkkiä, tällä mennään huhtikuun alkuun asti jolloin alkaa seuraava sykli joka kestää kesäkuun loppuun. Viimeinen kolmeviikkoa sitten ennen kisoja on omana ohjelmanaan. Kevään mittaa on tiedossa juoksuklinikkaa, tekniikka valmennusta, ravintoa jne jne. Oikein kattavan kuuloinen paketti, 8kertaa on tarkoitus porukalla nähdä ja luulen että näiden tapaamisten hyöty tässä projetktissa on kaiken a ja o. Pitkässä kisassa on kuitenkin niin monta muuttuvaa tekijää alkaen nesteytyksestä ja ravinnosta, päättyen taktiikkaan ja vauhdin jakoon, joten kaikki saatavilla oleva neuvonta ja tuki on pakko käyttää hyödyksi niin hyvin kuin mahdollista. Sitä ennen tässä on kuitenkin edessä satoja ja satoja hikisiä kilometrejä vedessä ladulla ja kadulla.
Ja saatiinhan me tosiaan muutamien sattumien kautta vielä yksi henkilö mukaan tiimiinkin. Kokelas A löytyi kisojen virallisen sivuston ja FBn suosiollisella avustuksella, ei voi sanoa muutakuin että pieni on maailma. Tervetuloa vielä minunkin puolestani mukaan joukkoon hurjaan! ps. A:n treenejä voi seurata tritrainers.fi sivuston kautta. Mietinnässä on julkaista täällä kevään aikana pienet profiilit jokaisesta mukana olevasta, mutta siihen palataan vielä..sillä nyt on aika hiljentyä, rauhoittua ja nauttia läheisten seurasta..
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!
Niko
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)