Plantaarifaskiitti.

Otsikko kertonee kaiken olennaisen, kantapää on kipeä- todella kipeä. Kuvasta löytyy syy. Ei tuu juoksemisesta mitään. Joutuuko tässä tosissaan nöyrtymään lääkäriin, millään ei malttais tähän väliin parin viikon lepoa ja buranaakaan ei viitsisi aamupalaksi joka päivä ottaa.

Tulehduskipuläkekuuri voisi olla paikallaan. Kyseessä minulle vanha vamma puolentoista vuoden takaa ja nyt on tehnyt siis comebackin. Silloin auttoi 3vkon arcoxia kuuri levolla, kortisonipistostakin tarjottiin. Sitä en pitänyt silloin vaihtoehtona, enkä pidä nytkään. Viimeksi juoksukin auttoi kun jalkapohja venyi. Torstaina lenkillä tunsin kipua ensimmäistä kertaa lenkin aikanakin. Se ei tiennyt hyvää, pe aamuna ei pitänyt jalka kun sängystä nousin ja päivä töissä meni linkuttaessa. Viikonloppu siis otettu levon kannalta ja arvokkaita päiviä menee hukkaan.

Pitikin mennä pelaamaan salibandyä, mutta minkäs teet, turha sitä on jossitella enää. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa ja lihasmuisti on parasmuisti. Ei oo tarttenu siis enää hyväksyä kutsuja pelaamaan. Vaikka mieli tekisikin. Täytyy aamusta selvitellä työpaikka lekurin nroa ja lähteä näyttämään josko jotain poppakonsteja keksittäisiin. Muuten onkin näyttänyt liian hyvältä, lenkkivauhti on kohollaan ja kelit mitä parhaimmat. Ajamaankin olisi kiva päästä mutta tiedän että pyöräily ei tod tee hyvää tälle. Pyöräily saman vaivan viimeksikin aiheutti. Silloin ei juostu. Ei kai auta tässä välillä kuin käydä uimassa. Valitettavasti sillä ei vain heinäkuussa kauhean pitkälle pötkitä. Ensimmäiset kolmevarttia vain. Ei hyvä. ensimmäistä kertaa hiipii väkisinkin ajatukset mieleen että mitä jos jalka ei paranekaan. Ei, se ei voi olla vaihtoehto, ei tässä vaiheessa. Sen on TULTAVA kuntoon, tavalla tai toisella. Täällä spekuloimalla se ei sitä tee, mutta toivossa on hyvä elää.

Muuta kerrottavaa ei sitten olekaan. Ei naurata.


Niko

harjoittelu ja siitepölyallergia

Vaikka kevät mitä mahtavinta aikaa onkin, on se ainakin minunlaisille "monivammaisille" samalla äärimmäisen tukalaa aikaa. Siitepölyt vaivaavat keväästä toiseen, enkä usko että tämäkään vuosi poikkeusta tekee. Joo, lääkkeillä saa jollainlailla kuriin, mutta ei se ole sama asia kuin täysin oireeton olo. Ei ne lääkkeet vapauta siitä piinasta kokonaan. Kohta 20vuotta joka kevät sama vaiva, sen kanssa oppii elämään, mutta eipä ole ennen ollutkaan tiedossa yhtä määrätietoista kevättä harjoittelun suhteen kuin nyt on. Olo kuin kuin kiimaisella sonnilla, joka haluaa päivästä toiseen sinne vehreälle kevätlaitumelle, mutta pakko varmasti hyväksyä että joka päivä treenaaminen ei tule olemaan mahdollista. Räkää tulee kohta taas joka ruumiin ontelosta, silmiä kutittaa ja päätä särkee, "cant wait". Onneksi näin vanhemmiten ovat oireet helpottaneet pahimmista vuosista mutta ei niistä varmaa koskaan eroon pääse. Saan pitkin vuotta aina uteluja onko minulla flunssa kun nenä aiva vaan vuotaa, ei, ei mulla ole kuin krooninen nenän vuotaminen joka johtunee milloin mistäkin allergiasta. Keväällä koivu, tuo niin kaunis kesäinen puu, takkojemme ilo, aiheuttaa mitä piinallisimpia vaikeuksia monta viikkoa ja se on vain hyväksyttävä. Tulipahan tuotua ajatukset esiin tämänkin tiimoilta kun viimeisen viikon aikana on päätä särkenyt varmaan viitenä päivänä ja tuo liman tuotto senkuin yltyy vain, nämä kaikki merkkeinä kohtapuoliin täydellä voimalla päälle iskevästä piinasta.

90 päivää taitaa tänään olla TJ, en jaksa edes tarkistaa. Tiimille oli järjestelty jotain majoitustakin jo suht läheltä kisakeskusta, jotenkin mulla on kutina että 20.7 iltana on ko paikassa yhdet kesän kovimmista juhlista. Lupaan harkita tarjoavani skumpat tiimille tuosta mainitusta päivästä  n.viikko eteenpäin siintävien kolmekymppisten kunniaksi, laittakeehan korvan taakse ;) Itselleni ei ole korviin kuulunut mitään vielä, mutta jonkinlaista huoltoporukkaa tuonne joroisiin täytyy varmaan järjestellä koko tiimille. Täytyy vissiin sääntöihinkin perehtyä hyvissä ajoin, lähinnä millaista huoltoa saa kisan aikana ylipäänsä vastaanottaa. Sen verran luulen tietäväni jo nyt että pyörä täytyy sen mahdollisesti hajotessa saattaa ajokuntoon mukana olevilla vehkeillä, tuo ei ole ongelma ainakaan minulle, sen verran pysyy työkalut käsissä että ihan heti ei mene sormi suuhun fillarin huollon kanssa mutta tiedän että kaikille meidänkään tiimissä tuo ei ihan selvää välttämättä ole, ei se mitään, opetellaan yhdessä lisää! Kova tsemppi on porukalla päällä ja on ilo lukea n.viikoittaisia ryhmä sähköposteja joissa valetaan kannustusta porukkaan, kaikki tuntuvat luottavan kaikkien suorituksiin ja itse ainakin viime viikolla tunnustin ko tapahtumaa jo jännittäväni ja siinä en kyllä valehdellu yhtään. Hetki lähenee päivä päivältä ja kyllä, se on kohta totisinta totta, vielä joku on kysynyt olenko ihan oikeasti lähdössä, kyllä, valitettavasti olen, en tiedä miten monta kertaa sitä voi edes jankuttaa, teot puhukoon heinäkuussa puolestaan. Olen puhunut.

Kevät.

...ja sulaneet lumet. On ilo taas niellä kilometrejä, sulia sellaisia. Eikä tartte palellakaan enää. Ja meikäläisenki treeniaikoihin meinaa olla vielä valoisaa. Mikäs sen parempaa. Aikataulussa ollaan, pyöräjuttuja hiljalleen kattella, maastopyörä on jo tikissä odottamassa lähtölupaa varastossa. Juoksuun on keskitytty enemmän viimeaikoina, siihen heikoimpaan lenkkiin. Hiljalleen saa aloitella kunnolla yhdistelmätreenit pyörän kanssa ihan ulkotiloissa, tähän asti saanut tyytyä sisälläpyörittelyyn ja tuntuman hakemiseen, uuden työpaikan sali kaikessa hienoudessaan moiseen kun antaa mahdollisuuden niin ei sitä voi olla käyttämättä.

Eilen kävin ihmettelemässä tulevaa pyörää ja totesin sen sopivan kokoiseksi. Sponsored by appiukko. Pitäsköhän harkita oikee sponssitarraa kesän koitokseen :) Ei vainen, saan kesäksi käyttöön appiukon pyörän kun hälle itselleen ei sillä kilometrejä tule, hyvä näin, projekti enemmänkuin myötätuulessa, kiitos Timo. Pakko tunnustaa että uuden pyörän hankkiminen ei missään nimessä ollut minulle se ensimmäinen vaihtoehto a) jatkuuko innostus enää tämän kesän jälkeen b)eivät tosiaan ole halpoja c) sopivaa käytettyä on vaikea löytää. Jos tästä nyt kärpänen tosiaan puraisee niin täytyy sen jälkeen miettiä asiaa syvemmin, sen verran paljon minua tuo kurapyörä kuitenkin innostaa enemmän, että ihmeitä saa tapahtua että maantien nieleminen kapeella renkaalla sydämen veisi. Mutta mitäpä sitä ei tämän projektin eteen tekisi tällä hetkellä.

Tiistaina oltiin tiimin kanssa yhteistreeneissä pitkästä aikaa..Vitsi tuntui lentävän entiseen malliin edelleen, ainakin niin pitkään kunnes lenkin jälkeisen kuntopiirin 3.kierros alkoi. Teki mieli antaa valmentaja kaksikolle lempinimi natsi jo jossain vaiheessa, hyvällä sykkeellä kuitenkin kaikki selviydyttiin ja voitiin ainakin minun mielestäni todeta että aikataulussa ollaan koko sakki. Toisen treenanneet enemmän, toiset vähemmän. Jopen paita oli ainakin sen verran märkä että ikkunoita ois voinu pestä, sehä on kovan kunnon merkki, vai miten se meni? ;) Itse uskon että koko porukka joroisilla maaliin asti pääsee mikäli paikat vaan kestää, pääkopasta sen ei luulisi olevan ainakaan kiinni. Sen verran kovaa uhoa on havaittavissa. Hyvä niin.

Tuli samalla vierailtua siinä vanhalla työpaikallakin, olo oli kuin kotiin olisi mennyt. Hieman nauratti kun aulassa uusi työntekijä minut tunnisti ja kyseli että mikäs avain sinne kellarin varastoon kävikään, mikäs siinä, vanhasta muististahan tuo tuli kuin apteekin hyllyltä. Uuden työn haasteet veivät alkuun veronsa treenamisesta, kantapää ollut tulehtuneena tässä välissä kun piti mennä menna pelaamaan salibandyä ja vatsatautiakin on ollut ilmassa, helpolla ei ole siis päästy mutta periksi ei anneta! aikaa ja luottoa on. Vaikkakin aikaa alle 100 päivää, huh huh! 270 tms oli kun tähän lähdettiin ja kohta on jo heinäkuu. Puoliväli ylitetty ajat sitten. Pieniä ongelmia on alkanut syntymään kun paino ei meinaa pysyä enää entisissä mitoissa ja vaatteet meinaa käydä isoksi, tässä on siis ihan tosissaan vaarana että mun ikuinen rantakuntoon 2015 projekti onkin totta jo 2013. Uskomatonta mutta totta. Tulevasta pyykkilaudasta täytyy ehdottomasti laittaa machoilu kuva kun siltä alkaa näyttämään.


Sen verran alko mennä jo paskanjauhannan puolelle että loppuu nyt tää lätinä- täytyy koittaa muistaa päivitellä useammin jatkossa, hieman päässyt kirjoitus into hyytymään.


Niko