Vaikka kevät mitä mahtavinta aikaa onkin, on se ainakin minunlaisille "monivammaisille" samalla äärimmäisen tukalaa aikaa. Siitepölyt vaivaavat keväästä toiseen, enkä usko että tämäkään vuosi poikkeusta tekee. Joo, lääkkeillä saa jollainlailla kuriin, mutta ei se ole sama asia kuin täysin oireeton olo. Ei ne lääkkeet vapauta siitä piinasta kokonaan. Kohta 20vuotta joka kevät sama vaiva, sen kanssa oppii elämään, mutta eipä ole ennen ollutkaan tiedossa yhtä määrätietoista kevättä harjoittelun suhteen kuin nyt on. Olo kuin kuin kiimaisella sonnilla, joka haluaa päivästä toiseen sinne vehreälle kevätlaitumelle, mutta pakko varmasti hyväksyä että joka päivä treenaaminen ei tule olemaan mahdollista. Räkää tulee kohta taas joka ruumiin ontelosta, silmiä kutittaa ja päätä särkee, "cant wait". Onneksi näin vanhemmiten ovat oireet helpottaneet pahimmista vuosista mutta ei niistä varmaa koskaan eroon pääse. Saan pitkin vuotta aina uteluja onko minulla flunssa kun nenä aiva vaan vuotaa, ei, ei mulla ole kuin krooninen nenän vuotaminen joka johtunee milloin mistäkin allergiasta. Keväällä koivu, tuo niin kaunis kesäinen puu, takkojemme ilo, aiheuttaa mitä piinallisimpia vaikeuksia monta viikkoa ja se on vain hyväksyttävä. Tulipahan tuotua ajatukset esiin tämänkin tiimoilta kun viimeisen viikon aikana on päätä särkenyt varmaan viitenä päivänä ja tuo liman tuotto senkuin yltyy vain, nämä kaikki merkkeinä kohtapuoliin täydellä voimalla päälle iskevästä piinasta.
90 päivää taitaa tänään olla TJ, en jaksa edes tarkistaa. Tiimille oli järjestelty jotain majoitustakin jo suht läheltä kisakeskusta, jotenkin mulla on kutina että 20.7 iltana on ko paikassa yhdet kesän kovimmista juhlista. Lupaan harkita tarjoavani skumpat tiimille tuosta mainitusta päivästä n.viikko eteenpäin siintävien kolmekymppisten kunniaksi, laittakeehan korvan taakse ;) Itselleni ei ole korviin kuulunut mitään vielä, mutta jonkinlaista huoltoporukkaa tuonne joroisiin täytyy varmaan järjestellä koko tiimille. Täytyy vissiin sääntöihinkin perehtyä hyvissä ajoin, lähinnä millaista huoltoa saa kisan aikana ylipäänsä vastaanottaa. Sen verran luulen tietäväni jo nyt että pyörä täytyy sen mahdollisesti hajotessa saattaa ajokuntoon mukana olevilla vehkeillä, tuo ei ole ongelma ainakaan minulle, sen verran pysyy työkalut käsissä että ihan heti ei mene sormi suuhun fillarin huollon kanssa mutta tiedän että kaikille meidänkään tiimissä tuo ei ihan selvää välttämättä ole, ei se mitään, opetellaan yhdessä lisää! Kova tsemppi on porukalla päällä ja on ilo lukea n.viikoittaisia ryhmä sähköposteja joissa valetaan kannustusta porukkaan, kaikki tuntuvat luottavan kaikkien suorituksiin ja itse ainakin viime viikolla tunnustin ko tapahtumaa jo jännittäväni ja siinä en kyllä valehdellu yhtään. Hetki lähenee päivä päivältä ja kyllä, se on kohta totisinta totta, vielä joku on kysynyt olenko ihan oikeasti lähdössä, kyllä, valitettavasti olen, en tiedä miten monta kertaa sitä voi edes jankuttaa, teot puhukoon heinäkuussa puolestaan. Olen puhunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti