Kevät.

...ja sulaneet lumet. On ilo taas niellä kilometrejä, sulia sellaisia. Eikä tartte palellakaan enää. Ja meikäläisenki treeniaikoihin meinaa olla vielä valoisaa. Mikäs sen parempaa. Aikataulussa ollaan, pyöräjuttuja hiljalleen kattella, maastopyörä on jo tikissä odottamassa lähtölupaa varastossa. Juoksuun on keskitytty enemmän viimeaikoina, siihen heikoimpaan lenkkiin. Hiljalleen saa aloitella kunnolla yhdistelmätreenit pyörän kanssa ihan ulkotiloissa, tähän asti saanut tyytyä sisälläpyörittelyyn ja tuntuman hakemiseen, uuden työpaikan sali kaikessa hienoudessaan moiseen kun antaa mahdollisuuden niin ei sitä voi olla käyttämättä.

Eilen kävin ihmettelemässä tulevaa pyörää ja totesin sen sopivan kokoiseksi. Sponsored by appiukko. Pitäsköhän harkita oikee sponssitarraa kesän koitokseen :) Ei vainen, saan kesäksi käyttöön appiukon pyörän kun hälle itselleen ei sillä kilometrejä tule, hyvä näin, projekti enemmänkuin myötätuulessa, kiitos Timo. Pakko tunnustaa että uuden pyörän hankkiminen ei missään nimessä ollut minulle se ensimmäinen vaihtoehto a) jatkuuko innostus enää tämän kesän jälkeen b)eivät tosiaan ole halpoja c) sopivaa käytettyä on vaikea löytää. Jos tästä nyt kärpänen tosiaan puraisee niin täytyy sen jälkeen miettiä asiaa syvemmin, sen verran paljon minua tuo kurapyörä kuitenkin innostaa enemmän, että ihmeitä saa tapahtua että maantien nieleminen kapeella renkaalla sydämen veisi. Mutta mitäpä sitä ei tämän projektin eteen tekisi tällä hetkellä.

Tiistaina oltiin tiimin kanssa yhteistreeneissä pitkästä aikaa..Vitsi tuntui lentävän entiseen malliin edelleen, ainakin niin pitkään kunnes lenkin jälkeisen kuntopiirin 3.kierros alkoi. Teki mieli antaa valmentaja kaksikolle lempinimi natsi jo jossain vaiheessa, hyvällä sykkeellä kuitenkin kaikki selviydyttiin ja voitiin ainakin minun mielestäni todeta että aikataulussa ollaan koko sakki. Toisen treenanneet enemmän, toiset vähemmän. Jopen paita oli ainakin sen verran märkä että ikkunoita ois voinu pestä, sehä on kovan kunnon merkki, vai miten se meni? ;) Itse uskon että koko porukka joroisilla maaliin asti pääsee mikäli paikat vaan kestää, pääkopasta sen ei luulisi olevan ainakaan kiinni. Sen verran kovaa uhoa on havaittavissa. Hyvä niin.

Tuli samalla vierailtua siinä vanhalla työpaikallakin, olo oli kuin kotiin olisi mennyt. Hieman nauratti kun aulassa uusi työntekijä minut tunnisti ja kyseli että mikäs avain sinne kellarin varastoon kävikään, mikäs siinä, vanhasta muististahan tuo tuli kuin apteekin hyllyltä. Uuden työn haasteet veivät alkuun veronsa treenamisesta, kantapää ollut tulehtuneena tässä välissä kun piti mennä menna pelaamaan salibandyä ja vatsatautiakin on ollut ilmassa, helpolla ei ole siis päästy mutta periksi ei anneta! aikaa ja luottoa on. Vaikkakin aikaa alle 100 päivää, huh huh! 270 tms oli kun tähän lähdettiin ja kohta on jo heinäkuu. Puoliväli ylitetty ajat sitten. Pieniä ongelmia on alkanut syntymään kun paino ei meinaa pysyä enää entisissä mitoissa ja vaatteet meinaa käydä isoksi, tässä on siis ihan tosissaan vaarana että mun ikuinen rantakuntoon 2015 projekti onkin totta jo 2013. Uskomatonta mutta totta. Tulevasta pyykkilaudasta täytyy ehdottomasti laittaa machoilu kuva kun siltä alkaa näyttämään.


Sen verran alko mennä jo paskanjauhannan puolelle että loppuu nyt tää lätinä- täytyy koittaa muistaa päivitellä useammin jatkossa, hieman päässyt kirjoitus into hyytymään.


Niko