Plantaarifaskiitti.

Otsikko kertonee kaiken olennaisen, kantapää on kipeä- todella kipeä. Kuvasta löytyy syy. Ei tuu juoksemisesta mitään. Joutuuko tässä tosissaan nöyrtymään lääkäriin, millään ei malttais tähän väliin parin viikon lepoa ja buranaakaan ei viitsisi aamupalaksi joka päivä ottaa.

Tulehduskipuläkekuuri voisi olla paikallaan. Kyseessä minulle vanha vamma puolentoista vuoden takaa ja nyt on tehnyt siis comebackin. Silloin auttoi 3vkon arcoxia kuuri levolla, kortisonipistostakin tarjottiin. Sitä en pitänyt silloin vaihtoehtona, enkä pidä nytkään. Viimeksi juoksukin auttoi kun jalkapohja venyi. Torstaina lenkillä tunsin kipua ensimmäistä kertaa lenkin aikanakin. Se ei tiennyt hyvää, pe aamuna ei pitänyt jalka kun sängystä nousin ja päivä töissä meni linkuttaessa. Viikonloppu siis otettu levon kannalta ja arvokkaita päiviä menee hukkaan.

Pitikin mennä pelaamaan salibandyä, mutta minkäs teet, turha sitä on jossitella enää. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa ja lihasmuisti on parasmuisti. Ei oo tarttenu siis enää hyväksyä kutsuja pelaamaan. Vaikka mieli tekisikin. Täytyy aamusta selvitellä työpaikka lekurin nroa ja lähteä näyttämään josko jotain poppakonsteja keksittäisiin. Muuten onkin näyttänyt liian hyvältä, lenkkivauhti on kohollaan ja kelit mitä parhaimmat. Ajamaankin olisi kiva päästä mutta tiedän että pyöräily ei tod tee hyvää tälle. Pyöräily saman vaivan viimeksikin aiheutti. Silloin ei juostu. Ei kai auta tässä välillä kuin käydä uimassa. Valitettavasti sillä ei vain heinäkuussa kauhean pitkälle pötkitä. Ensimmäiset kolmevarttia vain. Ei hyvä. ensimmäistä kertaa hiipii väkisinkin ajatukset mieleen että mitä jos jalka ei paranekaan. Ei, se ei voi olla vaihtoehto, ei tässä vaiheessa. Sen on TULTAVA kuntoon, tavalla tai toisella. Täällä spekuloimalla se ei sitä tee, mutta toivossa on hyvä elää.

Muuta kerrottavaa ei sitten olekaan. Ei naurata.


Niko