eipä oikeastaan muuta lisättävää. Viime päivityksessä epäilemäni yliväsymys pitkästä lenkistä olikin lenssun perkele. Ja pitkä sellainen. Sen tarkemmin menemättä limanerityksen yksityiskohtiin, ei tullut mieleenkään lähteä ennen tätä päivää liikkeelle. 9 päivän totaalitauko siis takana. Yhtään riskiä en uskaltanut tän kanssa ottaa, kuumetta ei kai ollut(tosimieshän ei mittaile ettei vahingossakaan joudu saikulle töistä), mutta kun aikaa todellakin vielä on, katsoin parhaaksi odottaa ihan rauhassa parempia oloja. Tänään sitten pienet irrottelut lohjanharjun rinteissä matalalla sykkeellä ja pienet kuntopiirit kotona. Otetaan nyt rauhassa loppuviikko ja ens viikolla sitten taas täysrähinä päälle.
Maanantaina taitaa ollakin vuorossa yhteis juoksutreenit muiden hullujen kanssa sisällä Olympiastadionin lämmössä. Ja kun kerta lämpimässä päästään pitkästä aikaan juoksemaan, ja varustukseksi oli mainittu sisäjuoksu välineet, haastankin T ja J teidät lähtemään matkaan speedoissa.. Ans kattoo kui käy. Todennäköinen lopputulema ko tempaukselle saattaisi olla elinikäinen porttikielto suomalaisen penkkiurheilukansan pyhättöön, tai vähintäänkin kasvojen menetys. haaste on siis heitetty :D
Tänään vihdoin loppui alkuvuoden kestänyt "piina" ja uutisesta tuli vihdoin uutinen. Aiemmin mainitsemani "erikoinen vuodenaloitus" tarkoittaa mun työpaikan vaihtoa. Päässä siis pyörinyt tässä reilun kaksiviikkoa enemmän tai vähemmän muut kuin Joroinen13. Ei ole kyse kuitenkaan mistään pienestä muutoksesta. Haikeat on fiilikset jo nyt, viimeinen työpäivä on 1.2, takana kuitenkin 4v5kk samassa paikassa. Olen ollut etuoikeutettu työskentelemään todella upeiden ihmisten kanssa, samoin kai vähän hullujen :D kaikki meidän triathlon porukasta liittyvät siis meidän työporukkaan jossain määrin, toiset enemmän, toiset vähemmän. MUTTA, ei se mitään, elämä jatkuu, samoin treenit, muistot ei kuole koskaan.
N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti