Taas on viikko vierähtänyt. Mennyt viikko oli ohjelman pk kauden ns.kovin. Pitkää, hidasta lenkkiä ja tiukkaa rykäsyä ja lihaskuntoa takana. Hyvin jakso painaa läpi lintsaamatta koko viikon. Muutama yllättävänkin positiivinen harjoitus mahtui joukkoon, torstaina cooper vauhtinen puolituntia, mies oli hajalla mutta kun lenkki oli takana ja totesin trackerista vauhdin oli fiilis katossa! Mikään ei motivoi paremmin kuin tulos, ja varsinkin kehittyvä sellainen. Koko puoli tuntia meni liki taannoisessa cooperissa juoksemaani vauhtia..josko silloin oli kuitenkin vain se mainostamani huono päivä...? Eilen 16km hiihto jäisellä ladulla. Vähän oli setä ihmeissään kun sukset lähti koko ajan erisuuntiin mutta vauhti oli lopulta kohdillaan, menneen viikon tuloksilla on ilo siirtyä viettämään "löysää viikkoa" ohjelmassa vain pari lihastreeniä ja pari kevyttä lenkkiä.
Vähän voisi miettiä tätä kohta päättyvää vuotta. Kun lokakuussa tähän projektiin lähdettiin, oli alkuvuosi mennyt aika pitkälle laiskotellessa, "sumussa", mikään ei oikein kiinnostanut, mihinkään ei jaksanut lähteä ja varsinkin kesäloma oli ehkä pahinta aikaa. Tuntui että seinät kaatuu päälle ja pahasti, jokainen asia v*tutti jossei sujunut juuri niinkuin halusin. Työt oli täyttä tervaa ja varmaan perhekin ihmetteli mikä mua vaivaa, en ollut oma iloinen itseni vaan stressi erkki jolle mikään ei käynyt tai sopinut. Burnis oli jälkikäteen ajatellen tod lähellä. Kaipasin tietämättäni jotain elämänmuutosta, (saattoi siitä joku mainitakin, mutta koitapa tälläseen jääräpäähän saada se perille..) ja pikkujouluissa se tuli oikeastaan kuin tilauksesta, kiitos siitä J. Suosta noustaan hiljalleen ja näin pari kuukautta myöhemmin en ehkäpä osaisi enää ollakaan tekemättä mitään, jaksan hymyilläkin jo useammin. Tälläkin hetkellä on loma, ei oo tarttenu miettiä mitään, treeniä vaan ja perheen kanssa yhdessä oloa :)
Nykyään, kun on treenipäivä tiedossa, sitä oikein odottaa että pääsee lähtemään. Tulee vähän katottua mitä syö, ja oikein odottaa sitä treenin jälkeistä hyvää tunnetta. Mitä se onkaan sitten heinäkuussa maalissa... Muuten ei ole juurikaan tullut ruokavalioon kiinnitettyä huomiota-vielä. Sen verran olen huomannut että ei pysty p*skaruokaa enää juurikaan syömään, huono olo tulee tod helposti. Keho kertoo siis omista tarpeistaan. Kevään edetessä on siihenkin alettava kiinnittämään enemmän huomiota, heti kun joulusuklaat on syöty........
Tunnustettakoon, olen ehkä tähän asti itsekin hieman epäröinyt tavoitteen kanssa vaikka puheet on olleet kovia. En ole huudellut tästä kylillä tai julkisesti kovinkaan monelle, vaan hiljalleen on asia kiirinyt yhä useamman korviin. Palaute on yleensä mallia "ootko hullu", mutta osaan sen ottaa jo positiivisesti, ja kun treenit on jatkunut jo kolmatta kuukautta, voin ylpeänä tavoitteestani kiinnostuneille kertoa enemmän, kun se alkaa itsellekin entistä syvemmin hahmottua. Pahimmatkin epäilijät uskovat minuun, ja mikä ehkäpä tärkeintä, uskon itsekin, joka treenin jälkeen entistä vahvemmin. Henkinen kantti on kasvanut valtavasti pitkien lenkkien mukana, samoin se kunto. Liikkumisesta on tullut elämäntapa.
Olin joulupäivänä hiihtämässä siskon kanssa, sovittiin että ensi talvena vedetään finlandia hiihto. Toivottavasti muistat N tämän..jos et, muistutan sinua. Tässä samalla voisi haastaa muitakin mukaan, eiköhän oteta siis pieni jatkotavoite! Alesta tuli haettua hiihtopukua, joulupukki toi hanskaa, hikihaalaria jne. varustus alkaa olla kohdillaan talven riemuihin, tässä alkaa ehkä jo näyttääkin urheilijalta :D Nastalenkkareita vielä täytyy miettiä, kelit on nyt liukkaimmillaan, mielenkiinnolla katsoa tuleeko juoksemista tennareilla mitään.
Uudellevuodelle ei tarvinne kummoisia lupauksia tehdä, heinäkuu lähestyy kovaa vauhtia. Tästä on hyvä siirtyä juhlan viettoon ja toivotankin kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2013! LIIKKUKAA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti