tiistai 18. joulukuuta 2012

Motivaatio

Missä olet? Olipa vaikeaa kertakaikkiaan kerätä ittensä viikonloppuna pikkutauon jälkee taas lenkkipolulle, olis ollu niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin monta hyvää tekosyytä olla lähtemättä, mutta meninpäs, ja onneksi, hyvinhän se kulki. Mikään ei latista treenimotivaatiota paremmin kuin huonosti mennyt treeni.  Niikö tänään, kasin tarpominen "umpihangessa", täytyy lähettää terveisiä kaupungin kunnossapidonpojille(siis syyttää heitä jos kesällä menee perseelleen) että laittaa kadut kondikseen, sohjossa on ikävä juosta!

Pakkasta sellaset 7 astetta, miten hukassa voinkaan tuon pukeutumisen kanssa olla? Tosin tuurilla ne laivatkin seilaa, tänäänkään ei ollut kuuma eikä kylmä, eli kai mä jotain oon oikeinkin tehnyt..tosin vaatekaappi saattas huutaa uutta juoksu/hiihtopukua.

Huomenna olisi ekat yhteistreenit, tosin just nyt tuntuu tod kaukaiselta ajatukselta. Jope kylläkin lähetti tunti sitten sen verran innostuneen viestin aiheeseen liittyen että kamat on melkein säälistä pakko raahata edes mukaan, ja koittaa sitten kieltäytyä iltapäivällä jos kone ei jaksa. Just nyt tuntuu siltä- väsymys on tässä viimeisten työpäivien jälkeen ollut aivan käsittämätöntä, hyvä kun kotiin on jaksanut ajaa. Nytkin pitäisi olla jo nukkumassa eikä jauhaa tänne mutta lukijakunta kuumeisesti kuitenkin tekstiä odottaa. Paha tapa koittaa miellyttää kaikkia, mutta yritetään. Huomiseen vielä palatakseni, saanemme ne jo mainitut treeniohjelmat, kiva nähdä miten umpimettässä sitä omien ajatuksiensa kanssa onkaan ollut, vai onko, siitä lisää jatkossa. Vkl menen jokatapauksessa uimaan, luki paperissa mitä tahansa.

Sain menneellä viikolla viestin, kun tätä blogiani mainostin sukulaismiehelle: "minusta tossa jutussa ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä sillä sinä olet L********** ja onnistut!" en tiennytkään että suvussa on kestävyysurheilijoita, tai eihän niitä olekaan(sori faija, sun Finlandia hiihtoa sillo kivikaudella ei lasketa) mutta eipä tuossa lauseessa niin sanotakaan. Siinä ilmeisesti vedotaan meidän suvun periksiantamattomuuteen jonka perikuva meiän pappa mun mielestä aikanaan oli. Mökille oli pakko päästä puita tekemään, oli kondis mikä tahansa. Välillä taisi olla sen verran heikko että joutu kaverille soittamaan ja siinä samalla kyselemään miten sieltä ajetaan kotiin, mökillä sentään tajusi olevansa :) 1.1.2008, lepää rauhassa, tiedän että kannustat siellä jossain. Muistot säilyy aina.

-N-

ps. Tuli jo luvattua syksylle seuraava haaste. Siitä en enempää ääneen vielä puhu, mutta Kimikään ei saanut ajaa ferrarilla rallia jostain syystä- tähän palataan vielä joskus, mutta ääneen on sanottu joten perumaan ei lähetä sitäkään, vai mitä Maukka ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti