Ehtipä vierähtää viikko jos toinenkin edellisestä päivityksestä. On ollut sairastelua sairastelun perään, työpaikan vaihto ja sitä rataa. En yksinkertaisesti ole muistanut. Sellittelyä. Jep. Mut ei se mitään, treenit jatkuu(sori vaan epäilijät) ja kevät tulee.
Mistähän sitä alottas, lenkillä on käyty, välillä satanut vettä, välillä -13 astetta pakkasta. Ei siitä sen enempää. Yhtälailla hiki virtaa kelissä kun kelissä. Uitukin on. Ja hiihdetty. Ja juhlittu. ja sitä rataa.
Viime viikolla olin menossa duunin salille polkemaan spinpyörää tunniksi ja löysin itseni elämäni ensimmäiseltä ohjatulta core+circuit-tunnilta. Oli setä vähän ihmeissään kun 7.15 aamulla alettiin tykittää keskivartaloa kiinteäks. Löyty taas vatsasta sellasia lihaksia joiden olemassaolosta ei ollut tietotakaan. Tai sanotaan että ne löytyi pari aamua tunnin jälkeen kun ei ylös meinannut päästä. HUh. Tuli sekin koettua, ja kokemus oli hyvä, menen toistekin! Kerroin vetäjälle projektistani ja hän suositteli osallistumista ehdottomasti, täytyy siis ottaa jatkossakin neuvosta vaari.
Eilen tuli käytyä pitkästä aikaa hiihtämässä, aurinko oli niin houkutteleva että kertakaikkiaan ei voinut jättää menemättä. Vieläkun tekniikan saa hiottua niin ei jalat ehkä kipeytys nii älyttömästi. hiljalleen.
Duunipaikan vaihto on kyllä kieltämättä vienyt aika hyvin mehut, ekat viikot olleet sen verta hektisiä että iltaisin on ollut enemmän kuin väsynyt, pikku sairastelut eivät ainakaan tosiaan helpottaneet asiaa. Iltaisin on ollut todella väsynyt olo välillä että ei toivoakaan että olis jaksanu muuta ku maata. Laitetaan se alun piikkiin, toista vko taas painettu täysillä menemään, väliin mahtui pari väljempää. Luulen että se teki ihan hyvää loppujen lopuksi. Elämän ehdoilla tätä loppujen lopuksi kuitenkin tehdään. Vai oliks tää projekti se elämä?
Viikonloppuna oltiin huoltamassa appi-ukkoa espoossa 24h juoksussa. Vaikka keskeytys tällä kertaa tulikin n.13h45min kohdalla n.87km jälkeen niin ei voi kun hattua nostaa. En tiedä kovin montaa muuta joka juoksee ylipäätään yli maratonin, tuossa on nopealla laskutoimituksella 2 ja vähän päälle. Sopii mennä koittamaan. Iha täyspäisten hommaa se ei kyllä ollut, pääsin aitiopaikalta seuraamaan kisan voittaneen sekä kolmannen huoltoa ja kisan etenemistä kun viereisellä paikalla majailivat(tai heidän huoltonsa siis, nämä herrat eivät paljon kävelleet meinaan) niin ei voinut kun suu auki katsoa kierros kierroksen jälkeen jatkunutta juoksua, ja sitä askeleen keveyttä. Käsittämätöntä- HULLUA. Ei voi muuta sanoa. Näille kavereille juoksu on elämäntapa.
K lähti juuri juoksemaan, lupasin lähteä sitä kesäkuussa Salon Perniöön kirittämään 10km yöjuoksuun. Miks mulla on kutina että siitä tulee elämän nopein kymppi, kaks periksiantamatonta luonnetta vastakkain..lopun voitte arvailla, silloin ratkaistaan perheen kovakuntoisin ainakin 20.7 asti. Sen jälkeen uskallan tuon tittelin itselleni ottaa.
Kevät tulee, nauttikaa kelistä.
N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti