sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Pettymys?

Cooper. Siinä hyvin lyhyesti kiteytettynä kamalin asia mitä ihminen voi itselleen vapaaehtoisesti tehdä. Torstaina se oli. aivan kamalaa. Ei riitä sanat kuvailemaan tunnetta taas.

Palaanpa hetkeksi torstain testiä edeltäviin tunnelmiin.. Ensin pohjalla rankka työpäivä, 2h armotonta tikas/porraskiipeilyä heti aamuun. No, se ehkä pienin murhe, mutta se jännitys. Huhhuh. K:ta lainatakseni, "jos se on jo nyt tätä niin mitä se on sitten heinäkuussa?" Pakki oli sekaisin, kouristi, kylmä hiki jne. Miten on mahdollista? Kyseessä itse aiheutettu kaikkia hyödyttävä testi, mikä siinä nyt on niin jännittävää? En tiedä, mutta en ollut jännitykseni kanssa yksin. Myöskin K ja L raportoivat samaa. Ihan ku se nyt auttais, NOT.

Eltsun kentällä kokoontui siis Torstaina 22.10.2012 klo.14.30 paikallista aikaa sekalainen joukko enempi tai vähempi hulluja ihmisiä valmiina haastamaan itsensä, antamaan kaikkensa. Joukosta oli haisteltavissa "pieni" hermostuneisuus, Jope koitti heittää huumoria peliin, peitti sillä oman jännityksensä- mua ei naurattanut. Tai no ehkä vähän, jopella oli upee verkkohikipukuhaalarihässäkkä päällä. Sitä ei voi olla katsomatta ilman että suunpielet kääntyy edes hieman ylöspäin, tässätapauksessa vähän on lievä ilmaisu, ei voi härskimpää asustetta olla -sen tarkemmin tässä nyt yksityiskohtiin menemättä :D

Pohjalle pari lämmittelykierrokset, näin jälkikäteen kun ajattelen niin mulle ehkä pari liikaa, ja klo.15.18 se alkoi. Lähdinkö liian kovaa vai oliko energiat jo tuhlattu, ekasta kierroksesta alkoi sellainen 12min selviytymistaistelu että ei ole hetkeen nähty, keuhkot huuti hoosiannaa 400m jälkeen, sen jälkeen meni toinen 400m että sain hengityksen tasaantumaan, siitä sitten tasaista vauhtia loppuun. 12min jälkeen löysin itseni lähes 6kierrosta juosseena makaamasta 100m lähtöpaikalta radalla sateessa kaikkeni antaneena, on se kamalaa, voi helvetti, miksi tälläiseen ryhtyy vapaaehtoisesti? en keksi mitään hyvää syytä vielä näin sunnuntai iltanakaan. Tavoite oli 6kierrosta, lievä pettymys siis tuloksellisesti. No, onpahan taas hyvää syytä lähteä lenkille. Yleisesti porukan tulokset vaihteli siinä 2300-2900m väliltä. Tästä on hyvä jatkaa, keväällä uusiksi, sen verran jäi jossiteltavaa....tosin eilen lenkillä sama matka tuli samaan aikaan, joten jos se päivä oli vain huono? selittelyä. Kellekään en ole tilivelvollinen, saa mennä ite juoksemaan jos haluaa kommentoida. Ei huonosti kuukaudessa kuitenkaan kun sohva on lähtökohta ja tavoite heinäkuun 20. ensi vuonna. Sinne on matkaa, työ jatkuu.

Huomaa että pitkästä aikaa on tullut lähdettyä mukaan juttuun jota miettii jokapäivä, viimeksi näin taisi käydä hieman vajaa 9 vuotta sitten kun vaimon tapasin.. Ei ole ollut viimeisen kuukauden aikana päivää etten olisi tavoitetta miettinyt, se lienee hyvä juttu? Meillä on kasassa sellanen porukka josta ei huumoria puutu ja sopivaa hulluutta on kasassa enempi kuin tarpeeksi. Olen ehkä jo sanonutkin mutta olen ylpeä että saan olla mukana tällasessa porukassa. Kiitos kaverit, ootte mahtavia!

Kiitos vielä äidille, tänään patojen äärellä termiittien kanssa, tuli taas kerrakseen hyvää syytä lähteä illalla lenkille, mutta ensin tiukka formulakauden päätöskisa. ;)

JA vaimolle hyvää nimipäivää, muistin sen kyllä :)

Tässä 4/6 osaa porukasta juuri ennen tuskaista 12sta minuuttia. Hieman väkinäistä hymyä havaittavissa ;)

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Uimamaisteri?

tai sitten ei. Tänään uimassa. Paikalle pölähti myös J valmentajan kanssa, tai no, kyseinen kaveri oli siinä meidän(minä+k) räpiköintiä varmaa tunnin jo seurannutkin edellistä ryhmää valmentaessaan(pikkasen siis nolotti). Pari altaan väliä katsoi, heitti pari kommenttia ja minun kiveenhakattu tekniikka oli kuin uudeksi luotu. Käsittämätöntä! Kaikki se rauha, rentous ja hengittämisen helppous, miksen itse tajunnut noita? :D loistavaa. Tekisi mieli lähteä illalla vielä uudestaan, taidan tyytyä kuitenkin vain muutamaan juoksuaskeleeseen.

Alkuviikko meni kovaa reenatessa, sen verran kovaa että ke iltana lenkillä teki mieli oksentaa muutamaan otteeseen. Sen takia olikin hyvä pitää pari välipäivää, to pikku kävely ja pe-la keskityttiinkin sitten enemmän tai vähemmän hiilaritankkaukseen, pe nestemäisenä ja la sitten kiinteänä. Teki iha hyvää kaikinpuolin niin henkisesti kuin fyysisestikin, uinti kulki tänään aivan loistavasti.

Perjantaina tupsahti sähköpostiin kutsu saapua seuraavalla viikolla eltsun kentälle Cooperin testiin. Just! eihän tässä pitänyt kilpailla kuin itsensä kanssa?? Mieleen tulee kouluaikojen pahimmat nöyryytysnäytelmät, kenellä on paskin kunto, kenelle naureskellaan? Kaikki kauhuskenaariot on pyörinyt mielessä jo kutsun saamisesta asti, voi helvetti :D K oli tänään käynyt jo kellottamassa kierroksia harjun kentällä, mä arvasin että tää menee tähän, kai se on tänään itsekin pakko hieman gepsiä seurata ja kattoa kauan yhteen kierrokseen menee, eli kehtaako sitä mennä ollenkaan paikalle vai ei? vitsi vitsinä, testin pohjalta rakennellaan sitten henk koht treeni ohjelmia jokaiselle hullulle. Palan jo halusta päästä rustaamaan ohjelmaa kalenteriin, voi hyvä sylvi sitä aikatauluttamisen määrää kaikkien muiden menojen keskellä. Pessimistinä siis odotan 7pvää viikossa perseruvella treenaamista, ei ole nimittäin mitään hajua mitä tuleman pitää?! Siitä sitten joskus jatkossa lisää.

Positiivisin mielin kohti jatkoa, ei ole naureskeluakaan paljoa ilmennyt enää viimeaikoina, toisaalta pieni etäisyyden otto naureskelijoihin on tehnyt tehtävänsä, vähän jo murennettu itsetunto alkaa taas löytymään!
Juoksu ja uinti harjoittelu on toistaiseksi sujunut hyvin kun kelitkin on kohdillaan, vähän hirvittää mitä tapahtuu kun ulkona -20pakkasta ja pilkkopimeää, siinä sitä henkistä kanttia sitten vasta mitataankin. hyvin alkanut tarinasuoni katkes ku lehmänhäntä eli p*skanjauhanta loppu tähän. Ensi viikolla luvassa yksityiskohtaisia Cooper tuloksia, tilastoja ja tuntemuksia. Häviämään en sinne lähe! Ja ei tämä ei ole haaste..vai onko? Miettikääp sitä ;)

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

itsehillintä

Koska treenaa liikaa? Mitkä on rajat? Siinä pari kysymystä joita on tullut pohdittua menneen parin viikon aikana. Kehon kuunteleminen on aika helppoa, mutta milloin se väsymys on korvien välistä? Se onkin vaikeampaa ymmärtää :) tänään oli ilmeisen päänsisäistä väsymystä koska kisamatka suhahti altaassa alta tuntiin taukoillen. Loistavaa jälleen. TAvoitetta en suostu korjaamaan edelleenkään, kaikki tavoitteen alle on vain positiivista. Kuha nyt ensin pääsen maaliin.

Siitä loistavalla aasinsillalla eteenpäin eilen juhlittuihin pojan synttäreihin. Naureskelijoita ja epäilijöitä piisasi. Alkoi allekirjoittaneella se kuuluisa sappi melkein keittää- joo pienestä ei pitäisi suuttua mutta en mä jaksa kuunnella spekulaatioita siitä että tod näk keskeytän tai että innostus kestää vain hetken. Tai no niin joo, kestää se hetken; 20.7.2013 asti ainakin toistaiseksi. En lähtenyt mukaan spekulaatioihin matkan pituudesta, vaihdoin huonetta kun kysyttiin ja naurettiin että "et sä tosta selviä". Ehkä parempi niin, säilyy sopu kotonakin. Sen verran puukkoa tuli kuitenkin psyykkeeseen että siitä joudun tässä manitsemaan, toivottavasti jää viimeiseksi kerraksi, tässä on vielä aikaa seuraaviin juhliin jossa porukkaa enempi on ja siihen asti kun homma jatkuu niin on kiva nähdä vieläkö naureskelua riittää.

Minulta kysyttiin myös miksi? miksi lähdet tähän? en tiedä, miksen? Saanpahan omaa aikaa ainakin, tai järkevää oma aikaa, liian helposti se on tähän asti tullut vietettyä sohvalla. Ei enää. Aikataulujen sovittelu vaimon kanssa vaatii omat haasteensa, tottakai haluan että myös hän ehtii omiin menoihinsa, mun ei ole pakko ns-"primetime" aikana mennä juoksemaan, mä ehdin illemmallakin. Aamulenkkiäkin tuli eilen koitettua, tuntu paskalta mutta vauhtia tuntui riittävän, jos vielä joku arkiaamu ennen töitä jaksas lähteä :)

 Neuvojakin jaettiin, siskokulta patisti ajelemaan sisäpyörää 4h päivittäin, kiitti vinkistä, meni toisesta korvasta sisään ja toisesta suoraan ulos ;) tai se että miten pitkiä lenkkejä juoksen? Mitä sitten? mitä väliä sillä on?  Ne on prkl mun lenkkejä ja mulla on tavote! mä teen tän tavallani, jep, tää on totisinta totta, kaikki ei selkeästikään ole sitä vielä sisäistäneet. Mä en ala todistelemaan mitään ylimääräsiä. Teot puhukoot puolestaan. Mulla ei ole tarvetta siihen, mä en ymmärrä mikä siin on niin hauskaa et saa nauraa toisten tavoitteille tai sille että uskaltaa sanoa ne ääneen? Ok, jos sanon ääneen, pitää valmistautua kritiikkiin, mun luonne vain on sellanen että kun jotain tosissani teen, en jaksa siitä vitsiä loputtomiin vääntää. Sitä on nyt riittänyt. Ehkä se loppuu josssain vaiheessa vielä. Tai sitten ei. Siinätapauksessa ei kannata multa odotella mitään kamalan sosiaalisia kanssakäymisiä.

Isänpäivälahjaksi sain tyttäreltä kortin kannessa teksti "isi on kingi", vähä sellanen olo tässä alkaa hiljalleen olemaankin. Viimeisen muutaman viikon aikana on tullut treenattua enemmän kuin koko alkuvuoden aikana yhteensä. Hyvältä on silti tuntunut, rauhassa eteenpäin vain.

Lopuksi omalle isälle hyvää isänpäivää, Sanoi muutaman rohkaisevan ja kannustavan sanan kun projektista kerroin. Se nosti mun mielialaa. Sitä vartenhan faijat on. Tervetuloa ukko katsomaan vaan kesällä miten homma sujuu ;)

Lähen hyvällä omallatunnolla tästä syömään palan kakkua :P

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Tunteeet.

Taas on viikko vierähtänyt, kaikkien kiireiden keskellä ehtinyt jopa muutaman kerran treenaamaankin. Tänään uimassa, ei tuntunut enää niin vieraaltakaan, 1,5kilsaa törähti kolmeen varttiin kevyesti ja jos ei olisi tullut kiire vaimon menojen tieltä niin olisi se 1,9 mennyt heittämällä. Tavoite on uinti-osuudelle asetettu tuntiin, luulen että menee helposti, en lähde tavoitetta korjaamaan, kaikki sen alle menevä aika on vain positiivista. Tosin täytyy taas muistaa että sen uinnin jälkeen olisi vielä edessä se prkleen pyöräily ja juoksukin vielä...

Menneellä viikolla istuttiin meidän tiimin kanssa alas ja käytiin läpi yhteisiä tuntemuksia. Vielä tuntui suht hauskaa porukalla olevan. Palaverin alussa fläppitalulle ilmestynyt teksti "20.7.2013 klo.16.03" ja sen symbolinen merkitys on tämän talven treenien äärimmäisenä motivaationa ainakin minulle. Sen merkitys tulee olemaan aivan valtava. Se on aika jolloin on tavoite olla maalissa ensi vuoden heinäkuussa.

Käytiin me porukalla läpi tavoitteita ja hieman kuntoliikunta historiaakin. Kun vuorostani ilmoitin historiakseni "mikä kokemus?", sain osakseni jälleen hieman hymähtelyä- ei se mitään, maalissa nähään sit ;) kyllähän mulla liikuntahistoriaa on ja ei tämä kuntoilukaan täysin vieras asia ole, en vain ole sitä vielä ko tapahtumissa näyttänyt. Mielestäni sillä ei ole paskankaan merkitystä tässätapauksessa. Kuten jo aiemminkin olen maininnut oli tämä ideana jo niin älytön että tähän oli suorastaan pakko lähteä mukaan, paskat historiasta, nyt sitä vasta tehdäänkin!!!

En voi olla väheksymättä sitä tosiasiaa, että en ole tässä yksin. "Tiimin"-kannustuksella on ainakin minulle myöskin valtava merkitys. Kannustus antaa aina lisäpontta ja pieni veljellinen naljailu on aina paikallaan.(ei muuten näkynyt kokelas Jtä aamulla hallilla, vaikka vastaan kotiin tullessa ajoikin;) ) Siinä vaiheessa kun alkaa tunteet kiehumaan, ollaan toivottavasti jo 19.7.2013 perjantai illassa(siinä vaiheessa sen jo saatan salliakin, pieni jännitys on aina paikallaan). Henkisen kestävyyden kehittäminen onkin siis ehkä kovin haaste, mulla ei se kuuluisa kasetti välttämäti muuten kestä :) eli kun päätän juosta vain vitosen, juoksenkin seiskan. Olen sitä mieltä että henkinen vahvuuskin on monen pienen tekijän summa. Jos jollain lukijalla on tämän suhteen hyviä vinkkejä, otan niitä kernaasti kommentti boksissa vastaan!?

Ilmoittautuminenkin hoidettiin pois alta männä viikolla, nyt alkaa takaportit olla tosi vähissä..todellisuus alkaa realisoitumaan, vielä ei äsken ei nimeä näkynyt listalla, mutta ehkä se sinne jossain vaiheessa vielä putkahtaa.

Aloitin jo vaimonkin pehmittämisen että lähtee mukaan reissuun sitten heinäkuussa, en tiedä haluaako lähteä katsomaan vuoden 2013 kovinta urheilusuoritusta ja niitä todennäköisesti reissussa esiintyviä tunteita laidasta laitaan. Kun ajattelenkin sitä fiilistä kun maaliviiva on ylitetty, nousee karvat väkisinkin pystyyn, se tunne tulee olemaan aivan euforinen, sanoin kuvaamaton tai idean kehittäjää hieman lainatakseni "vuoden 2013 paras orgasmi". Orgasmeista en tiedä, mutta tod näk yksi parhaista tunteista jota on tähän asti tullut housut jalassa koettua :P noniin, ei siitä sen enempää, leikki jatkuu ja toivottavasti kaikki kannustavat kommentit pysyy yhtä rohkaisevina vielä jatkossakin. Ei ole muuten kuulunut vaimon suusta enää kummempaa tupinaa, totesi vain että "rullilla" en pysty ajamaan, täytyy ilmeisesti tehdä sillekin asialle jotain tulevalla viikolla ;)