sunnuntai 28. lokakuuta 2012

1. Uinti

Lauantaiaamu, päivystysviikko takana. Kello soimassa klo 9, treffit sovittu hallille kymmeneksi kokelas K:n kanssa. Myös kokelas J:lle on laitettu viesti asiasta, ei vastausta saapuuko paikalle, sen näkee sitten. Ei pelkoa että olisi saanut nukkua ysiin asti. Termiitit repivät armottomasti ylös jo kahdeksan jälkeen. Vaimo heräsi lopulta mun kellon soittoon. Kjehkjeh, pieni ilkikurinen sisäinen nauru, jotain hyötyä sentään siitäkin kellon soinnista. Aamukahvia huiviin, mielessä pyörii edelleen ajatus mihin on tullut lähdettyä. Perjantaina ostetut hulppeat arenan uimalasit odottavat hyllyssä malttamattoman näköisinä, toisin kuin käyttäjänsä keittiön pöydän ääressä.

Vaimo ilmoitti tulevansa lasten kanssa mukaan hallille siksi aikaa kun olen itsekin. Vaimon aamuinen kommentti "mä uin satakertaa paremmin ku sä", kiitos, tätä tarvitsin, nostaa taistelumielialaani entisestään. Käyn hakemassa lapsenvahdin nuorimmalle ja kotiin palatessani totean että kukaan ei ole vielä valmis, 13min päästä pitää olla jo hallilla-onneksi matka on lyhyt. Muutama voimasana mielessä ja muutama verbaalisestikin ja 3/4 termiiteistä saa vauhtia itseensä toisen puoliskon pienellä avustuksella ja matkaan päästään.

Hallilla on tungosta, muitakin on näköjään tulossa uimaan. K odotteli jonon perässä, "kävin jo juoksemassa" totesi. Minä en, en vain sanonut sitä ääneen, rakas vaimoni jaksoi vielä tsempata "Niin N, toiset käy, kannattas varmaan sunkin". Idean isää ei näy missään, liekö se kuuluisa pupu tullut pöksyyn, henkilökohtaisesti epäilen että vielä ei uskalleta tulla näyttämään kuntoa, huhuja jopa omasta uintivalmentajastakin on ollut nimittäin liikkeellä. ;)

Pesun kautta hetkeksi poreammeeseen odottelemaan vaimon saapumista, jännitys alkaa tiivistymään, nyt se tulee, mentävä on. K odottaa jo altaalla, koitan lohkaista huonoa vitsiä: "missäs se nopeiden kuntouimareiden rata on?" Oikeasti ei naurata yhtään.

Arenat päähän ja menoksi, ekat 50m takana, päällimmäisenä tunteena että happi loppuu, ei muutakuin siis rauhassa eteenpäin. 100m vetoja, 200m vetoja, hitaammin, nopeammin, välillä tuntuu että viimeiset metrit ennen altaan päätyä ovat täyttä helvettiä, kertoo liian kovasta vauhdista. Lopulta n.40min myöhemmin eka kilsa takana taukoineen.

 Harjoituskaverin hyvällä kannustuksella tästä selvittiin, ja lopputulemana aloituksesta voisin sanoa että ei yhtään surkeampi suoritus! Loistavaa! Altaasta nouseminen pääsi silti yllättämään, jalat eivät ole pitkään aikaan tuntuneet yhtä raskailta, mitä sitten, takana loistava ensimmäinen harjoitus.

Etsin loput perheestä, vaimon ensimmäinen kommentti, "sähän uit hyvin, luulin et vedät jotain sammakkoa" HAH, näytinpäs mitä olen miehiäni, menneen viikon puheet kovasta vesipedon maineesta eivät siis olleet sivusta seuraajienkaan mielestä aivan tuulesta temmattuja.

 Viime kesän joroisten tuloksia kun katselin, niin huiput vetävät samassa ajassa(40min) sen 1,9km, mutta se tässä ei olekaan edelleenkään se tavoite, vaan se kuuluisa itsensä voittaminen lopulta. Ja hyvänä kakkosena näyttäminen muille, että minusta on tähän. Ensimmäiset ystävätkin ovat jo kuulema varailemassa kesälomareissua joroisille kannustamaan, siellä nähdään!


Leikki jatkukoon.

ps.teksti saattaa sisältää tuotesijoittelua ja hyväntahtoista naljailua, elkää ottako siitä itseenne, henkilöt saattavat olla fiktiivisiä tai sitten ei.. :)

maanantai 15. lokakuuta 2012

Idea.

Siitä se lähti, ideasta kesken illan viettoa työkavereiden kanssa: Joroisten Sm-puolimatka triathlon 20.7.2013. Tai siitä että minua kysyttiin mukaan jo luotuun projektiin.

Yllytyshulluna minua ei tarvinnut kahta kertaa kysyä mukaan(ja ei, tämä oli alkuillasta joten tätä ei voi perustella edes liiallisella virvokkeiden nauttimisella). Elettiin Lauantai iltaa 13.10.2012.

Tänään ajatus todella realisoitui, kisojen nettisivu auki ja PAM matkaanhan tulee menemään jopa 8h!(pakko mennä alle, muuten hylätään). Ideana täysin hullu! 1,9km uinti, 90km pyöräily ja jälkkärinä 21,1km juoksu. Mies joka ei ole eläissään juossut yli 10kilometriä, saatika uinut yli yhtä, pyörän selässäkin yli 30km matkat ovat vain kaukaista kuvitelmaa, vaikka muuten pyöräily onkin ollut lähellä sydäntä reilut 3vuotta, se onkin ehkä se helpoin rasti. Lenkkarit sentään löytyy ja speedot on varmaan jossain kaapin perällä. Mainitsinko että viimeksi olen uinut kunnolla v.2003 santahaminan kadettikoulun uima-altaassa? silloin aiheena oli 12min ja täysiä, tulosta en muista. Ehkä parempikin. Lenkkarit ei ole niin vieras esine, niitä on tullut tänä kesänä kokeiltua jopa kerran, kun rakas vaimoni haastoi minut lenkille, olisin kuulemma huonommassa kunnossa. Lopputulosta voitte arvailla, se jääköön arvoitukseksi. :)

Tänään töiden jälkeen idean kehittäjän kanssa käyty n. vartin mittainen puhelinkeskustelu valoi uskoa, hän kertoi että vapaa uinti on täysin vierasta. En ole yksin edessä olevan 276vrkn mittaisen urakan kanssa, meitä on ilmeisesti lähdössä mukaan 7 enemmän ja vähemmän hyväkuntoista yllytyshullua. Silti, kokoajan pyörii mielessä, mitä tuli luvattua? Miestä minussa ei ole tätä perua, kättä on lyöty päälle.Hullua, kyllä! Toisaalta olen saanut tässä eilisen ja tämän päivän aikana asiasta ystävien ja työkavereiden kanssa keskustellessa sen verran monta hymyilevää naamaa, että tämän on pakko onnistua, pakko näyttää, vien kerrankin jonkun miljoonista ideoista loppuun! Ja tärkeimpänä, rakas vaimoni, et kuitenkaan usko että saan tämän toteutettua, watch me! Tuu kellottaa mua! ;) Voitte etsiä nimeäni tulosluettelosta 20.7.2013 illalla ajoista 7h sisältä, siinä on tavoite, ei lupaus.

Aion jatkossa päivittää tänne kuulumisia tämän aivan järjettömän idean kehittymisestä epätasaisen säännöllisesti, joten stay tuned.


N