Taas on viikko vierähtänyt. Mennyt viikko oli ohjelman pk kauden ns.kovin. Pitkää, hidasta lenkkiä ja tiukkaa rykäsyä ja lihaskuntoa takana. Hyvin jakso painaa läpi lintsaamatta koko viikon. Muutama yllättävänkin positiivinen harjoitus mahtui joukkoon, torstaina cooper vauhtinen puolituntia, mies oli hajalla mutta kun lenkki oli takana ja totesin trackerista vauhdin oli fiilis katossa! Mikään ei motivoi paremmin kuin tulos, ja varsinkin kehittyvä sellainen. Koko puoli tuntia meni liki taannoisessa cooperissa juoksemaani vauhtia..josko silloin oli kuitenkin vain se mainostamani huono päivä...? Eilen 16km hiihto jäisellä ladulla. Vähän oli setä ihmeissään kun sukset lähti koko ajan erisuuntiin mutta vauhti oli lopulta kohdillaan, menneen viikon tuloksilla on ilo siirtyä viettämään "löysää viikkoa" ohjelmassa vain pari lihastreeniä ja pari kevyttä lenkkiä.
Vähän voisi miettiä tätä kohta päättyvää vuotta. Kun lokakuussa tähän projektiin lähdettiin, oli alkuvuosi mennyt aika pitkälle laiskotellessa, "sumussa", mikään ei oikein kiinnostanut, mihinkään ei jaksanut lähteä ja varsinkin kesäloma oli ehkä pahinta aikaa. Tuntui että seinät kaatuu päälle ja pahasti, jokainen asia v*tutti jossei sujunut juuri niinkuin halusin. Työt oli täyttä tervaa ja varmaan perhekin ihmetteli mikä mua vaivaa, en ollut oma iloinen itseni vaan stressi erkki jolle mikään ei käynyt tai sopinut. Burnis oli jälkikäteen ajatellen tod lähellä. Kaipasin tietämättäni jotain elämänmuutosta, (saattoi siitä joku mainitakin, mutta koitapa tälläseen jääräpäähän saada se perille..) ja pikkujouluissa se tuli oikeastaan kuin tilauksesta, kiitos siitä J. Suosta noustaan hiljalleen ja näin pari kuukautta myöhemmin en ehkäpä osaisi enää ollakaan tekemättä mitään, jaksan hymyilläkin jo useammin. Tälläkin hetkellä on loma, ei oo tarttenu miettiä mitään, treeniä vaan ja perheen kanssa yhdessä oloa :)
Nykyään, kun on treenipäivä tiedossa, sitä oikein odottaa että pääsee lähtemään. Tulee vähän katottua mitä syö, ja oikein odottaa sitä treenin jälkeistä hyvää tunnetta. Mitä se onkaan sitten heinäkuussa maalissa... Muuten ei ole juurikaan tullut ruokavalioon kiinnitettyä huomiota-vielä. Sen verran olen huomannut että ei pysty p*skaruokaa enää juurikaan syömään, huono olo tulee tod helposti. Keho kertoo siis omista tarpeistaan. Kevään edetessä on siihenkin alettava kiinnittämään enemmän huomiota, heti kun joulusuklaat on syöty........
Tunnustettakoon, olen ehkä tähän asti itsekin hieman epäröinyt tavoitteen kanssa vaikka puheet on olleet kovia. En ole huudellut tästä kylillä tai julkisesti kovinkaan monelle, vaan hiljalleen on asia kiirinyt yhä useamman korviin. Palaute on yleensä mallia "ootko hullu", mutta osaan sen ottaa jo positiivisesti, ja kun treenit on jatkunut jo kolmatta kuukautta, voin ylpeänä tavoitteestani kiinnostuneille kertoa enemmän, kun se alkaa itsellekin entistä syvemmin hahmottua. Pahimmatkin epäilijät uskovat minuun, ja mikä ehkäpä tärkeintä, uskon itsekin, joka treenin jälkeen entistä vahvemmin. Henkinen kantti on kasvanut valtavasti pitkien lenkkien mukana, samoin se kunto. Liikkumisesta on tullut elämäntapa.
Olin joulupäivänä hiihtämässä siskon kanssa, sovittiin että ensi talvena vedetään finlandia hiihto. Toivottavasti muistat N tämän..jos et, muistutan sinua. Tässä samalla voisi haastaa muitakin mukaan, eiköhän oteta siis pieni jatkotavoite! Alesta tuli haettua hiihtopukua, joulupukki toi hanskaa, hikihaalaria jne. varustus alkaa olla kohdillaan talven riemuihin, tässä alkaa ehkä jo näyttääkin urheilijalta :D Nastalenkkareita vielä täytyy miettiä, kelit on nyt liukkaimmillaan, mielenkiinnolla katsoa tuleeko juoksemista tennareilla mitään.
Uudellevuodelle ei tarvinne kummoisia lupauksia tehdä, heinäkuu lähestyy kovaa vauhtia. Tästä on hyvä siirtyä juhlan viettoon ja toivotankin kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2013! LIIKKUKAA.
maanantai 31. joulukuuta 2012
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
Hiihto.
Eilen hain sukset ja monot iltalenkillä Jltä. Tuossa ne eteisessä yön yli poltteli ja kun J aamulla, eilen sovitun mukaisesti soitti olenko messissä, niin ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Pieni kokeilu vielä omalla pihalla, vaikeaa tulisi olemaan, tasapaino ihan hukassa.
Harjunkentän parkkiksella oli muitakin autoja, kelihän mitä ihanteellisin hiihtoon, -8, selkeää eikä tuulta. Ei muuta ku sukset jalkaan ja menoksi! Alkutasasella pienet varovaiset kokeilut ja J sai ylipuhuttua reitille. Heti kärkeen oli tarjolla alamäkeä ja pari mutkaa, niistä selvittyäni totesin että kyllähän tää tästä taas lähtee! Pitkin matkaa Jn kannustus "mennää kattoo tonne vähä matkan päähä" toimi, löysin itseni lopulta parkkipaikalta tunnin perästä, takana reilu 9km vapaantyylin hiihtoa. Ei voi olla kuin tyytyväinen! Lähtökohtana oli siis edellinen hiihto n.9 vuotta takaperin eikä koskaan luistelusuksia alla. Parhaimmat fiilikset iski kun kondis kesti viimeisen nousun ilman tamppaamista. Aivan mahtavaa! Nyt on jalat jumissa mutta tiistaiksi sovittu hiihtolenkki systerin kanssa jo polttelee takaraivossa...sitä odotellessa.
Huomenna olisi jouluaatto, treeniohjelmaan on merkitty uinti. Se korvataa lenkillä- tai sitten ei, seurataan vähän fiilistä. Tästä päästäänkin loistavalla aasinsillalla menneeseen viikkoon ja keskiviikkona saatuihin treeniohjelmiin. Käytiin me valmentaja kaksikko Ilkan ja Johannan kanssa lenkilläkin, siinäkin lenkin aikana saatiin jo pientä vinkkiä itsekukin juoksutekniikasta.
Pakko sanoa tähän väliin, että eilen pidin koko lenkin mielessä Ilkan keskiviikkoisen neuvon askeleen lyhentämisestä ja lopputuloksena keskinopeus nousi reilun kilometrin tunnissa eikä tuntunut yhtään raskaammalta. Pieniä juttuja, mutta teho ilmeisen uskottava, tavoitteena siis tehokas ja taloudellinen juoksutyyli.
Ohjelmiin palatakseni, Jn kommentti kaikkien hetken aikaa tutkailtuaan ohjelmia "meni aika vakavaksi porukka", oli musta ainakin osuva. Ohjelma vaikuttaa melko tiukalta, muttei mahdottomalta. Ja sehän tässä idea onkin. Viitenä päivänä viikossa on jotain tekemistä ja viikonloppuisin sitten hieman pidempää lenkkiä, tällä mennään huhtikuun alkuun asti jolloin alkaa seuraava sykli joka kestää kesäkuun loppuun. Viimeinen kolmeviikkoa sitten ennen kisoja on omana ohjelmanaan. Kevään mittaa on tiedossa juoksuklinikkaa, tekniikka valmennusta, ravintoa jne jne. Oikein kattavan kuuloinen paketti, 8kertaa on tarkoitus porukalla nähdä ja luulen että näiden tapaamisten hyöty tässä projetktissa on kaiken a ja o. Pitkässä kisassa on kuitenkin niin monta muuttuvaa tekijää alkaen nesteytyksestä ja ravinnosta, päättyen taktiikkaan ja vauhdin jakoon, joten kaikki saatavilla oleva neuvonta ja tuki on pakko käyttää hyödyksi niin hyvin kuin mahdollista. Sitä ennen tässä on kuitenkin edessä satoja ja satoja hikisiä kilometrejä vedessä ladulla ja kadulla.
Ja saatiinhan me tosiaan muutamien sattumien kautta vielä yksi henkilö mukaan tiimiinkin. Kokelas A löytyi kisojen virallisen sivuston ja FBn suosiollisella avustuksella, ei voi sanoa muutakuin että pieni on maailma. Tervetuloa vielä minunkin puolestani mukaan joukkoon hurjaan! ps. A:n treenejä voi seurata tritrainers.fi sivuston kautta. Mietinnässä on julkaista täällä kevään aikana pienet profiilit jokaisesta mukana olevasta, mutta siihen palataan vielä..sillä nyt on aika hiljentyä, rauhoittua ja nauttia läheisten seurasta..
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!
Niko
Harjunkentän parkkiksella oli muitakin autoja, kelihän mitä ihanteellisin hiihtoon, -8, selkeää eikä tuulta. Ei muuta ku sukset jalkaan ja menoksi! Alkutasasella pienet varovaiset kokeilut ja J sai ylipuhuttua reitille. Heti kärkeen oli tarjolla alamäkeä ja pari mutkaa, niistä selvittyäni totesin että kyllähän tää tästä taas lähtee! Pitkin matkaa Jn kannustus "mennää kattoo tonne vähä matkan päähä" toimi, löysin itseni lopulta parkkipaikalta tunnin perästä, takana reilu 9km vapaantyylin hiihtoa. Ei voi olla kuin tyytyväinen! Lähtökohtana oli siis edellinen hiihto n.9 vuotta takaperin eikä koskaan luistelusuksia alla. Parhaimmat fiilikset iski kun kondis kesti viimeisen nousun ilman tamppaamista. Aivan mahtavaa! Nyt on jalat jumissa mutta tiistaiksi sovittu hiihtolenkki systerin kanssa jo polttelee takaraivossa...sitä odotellessa.
Huomenna olisi jouluaatto, treeniohjelmaan on merkitty uinti. Se korvataa lenkillä- tai sitten ei, seurataan vähän fiilistä. Tästä päästäänkin loistavalla aasinsillalla menneeseen viikkoon ja keskiviikkona saatuihin treeniohjelmiin. Käytiin me valmentaja kaksikko Ilkan ja Johannan kanssa lenkilläkin, siinäkin lenkin aikana saatiin jo pientä vinkkiä itsekukin juoksutekniikasta.
Pakko sanoa tähän väliin, että eilen pidin koko lenkin mielessä Ilkan keskiviikkoisen neuvon askeleen lyhentämisestä ja lopputuloksena keskinopeus nousi reilun kilometrin tunnissa eikä tuntunut yhtään raskaammalta. Pieniä juttuja, mutta teho ilmeisen uskottava, tavoitteena siis tehokas ja taloudellinen juoksutyyli.
Ohjelmiin palatakseni, Jn kommentti kaikkien hetken aikaa tutkailtuaan ohjelmia "meni aika vakavaksi porukka", oli musta ainakin osuva. Ohjelma vaikuttaa melko tiukalta, muttei mahdottomalta. Ja sehän tässä idea onkin. Viitenä päivänä viikossa on jotain tekemistä ja viikonloppuisin sitten hieman pidempää lenkkiä, tällä mennään huhtikuun alkuun asti jolloin alkaa seuraava sykli joka kestää kesäkuun loppuun. Viimeinen kolmeviikkoa sitten ennen kisoja on omana ohjelmanaan. Kevään mittaa on tiedossa juoksuklinikkaa, tekniikka valmennusta, ravintoa jne jne. Oikein kattavan kuuloinen paketti, 8kertaa on tarkoitus porukalla nähdä ja luulen että näiden tapaamisten hyöty tässä projetktissa on kaiken a ja o. Pitkässä kisassa on kuitenkin niin monta muuttuvaa tekijää alkaen nesteytyksestä ja ravinnosta, päättyen taktiikkaan ja vauhdin jakoon, joten kaikki saatavilla oleva neuvonta ja tuki on pakko käyttää hyödyksi niin hyvin kuin mahdollista. Sitä ennen tässä on kuitenkin edessä satoja ja satoja hikisiä kilometrejä vedessä ladulla ja kadulla.
Ja saatiinhan me tosiaan muutamien sattumien kautta vielä yksi henkilö mukaan tiimiinkin. Kokelas A löytyi kisojen virallisen sivuston ja FBn suosiollisella avustuksella, ei voi sanoa muutakuin että pieni on maailma. Tervetuloa vielä minunkin puolestani mukaan joukkoon hurjaan! ps. A:n treenejä voi seurata tritrainers.fi sivuston kautta. Mietinnässä on julkaista täällä kevään aikana pienet profiilit jokaisesta mukana olevasta, mutta siihen palataan vielä..sillä nyt on aika hiljentyä, rauhoittua ja nauttia läheisten seurasta..
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!
Niko
tiistai 18. joulukuuta 2012
Motivaatio
Missä olet? Olipa vaikeaa kertakaikkiaan kerätä ittensä viikonloppuna pikkutauon jälkee taas lenkkipolulle, olis ollu niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin monta hyvää tekosyytä olla lähtemättä, mutta meninpäs, ja onneksi, hyvinhän se kulki. Mikään ei latista treenimotivaatiota paremmin kuin huonosti mennyt treeni. Niikö tänään, kasin tarpominen "umpihangessa", täytyy lähettää terveisiä kaupungin kunnossapidonpojille(siis syyttää heitä jos kesällä menee perseelleen) että laittaa kadut kondikseen, sohjossa on ikävä juosta!
Pakkasta sellaset 7 astetta, miten hukassa voinkaan tuon pukeutumisen kanssa olla? Tosin tuurilla ne laivatkin seilaa, tänäänkään ei ollut kuuma eikä kylmä, eli kai mä jotain oon oikeinkin tehnyt..tosin vaatekaappi saattas huutaa uutta juoksu/hiihtopukua.
Huomenna olisi ekat yhteistreenit, tosin just nyt tuntuu tod kaukaiselta ajatukselta. Jope kylläkin lähetti tunti sitten sen verran innostuneen viestin aiheeseen liittyen että kamat on melkein säälistä pakko raahata edes mukaan, ja koittaa sitten kieltäytyä iltapäivällä jos kone ei jaksa. Just nyt tuntuu siltä- väsymys on tässä viimeisten työpäivien jälkeen ollut aivan käsittämätöntä, hyvä kun kotiin on jaksanut ajaa. Nytkin pitäisi olla jo nukkumassa eikä jauhaa tänne mutta lukijakunta kuumeisesti kuitenkin tekstiä odottaa. Paha tapa koittaa miellyttää kaikkia, mutta yritetään. Huomiseen vielä palatakseni, saanemme ne jo mainitut treeniohjelmat, kiva nähdä miten umpimettässä sitä omien ajatuksiensa kanssa onkaan ollut, vai onko, siitä lisää jatkossa. Vkl menen jokatapauksessa uimaan, luki paperissa mitä tahansa.
Sain menneellä viikolla viestin, kun tätä blogiani mainostin sukulaismiehelle: "minusta tossa jutussa ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä sillä sinä olet L********** ja onnistut!" en tiennytkään että suvussa on kestävyysurheilijoita, tai eihän niitä olekaan(sori faija, sun Finlandia hiihtoa sillo kivikaudella ei lasketa) mutta eipä tuossa lauseessa niin sanotakaan. Siinä ilmeisesti vedotaan meidän suvun periksiantamattomuuteen jonka perikuva meiän pappa mun mielestä aikanaan oli. Mökille oli pakko päästä puita tekemään, oli kondis mikä tahansa. Välillä taisi olla sen verran heikko että joutu kaverille soittamaan ja siinä samalla kyselemään miten sieltä ajetaan kotiin, mökillä sentään tajusi olevansa :) 1.1.2008, lepää rauhassa, tiedän että kannustat siellä jossain. Muistot säilyy aina.
-N-
ps. Tuli jo luvattua syksylle seuraava haaste. Siitä en enempää ääneen vielä puhu, mutta Kimikään ei saanut ajaa ferrarilla rallia jostain syystä- tähän palataan vielä joskus, mutta ääneen on sanottu joten perumaan ei lähetä sitäkään, vai mitä Maukka ;)
Pakkasta sellaset 7 astetta, miten hukassa voinkaan tuon pukeutumisen kanssa olla? Tosin tuurilla ne laivatkin seilaa, tänäänkään ei ollut kuuma eikä kylmä, eli kai mä jotain oon oikeinkin tehnyt..tosin vaatekaappi saattas huutaa uutta juoksu/hiihtopukua.
Huomenna olisi ekat yhteistreenit, tosin just nyt tuntuu tod kaukaiselta ajatukselta. Jope kylläkin lähetti tunti sitten sen verran innostuneen viestin aiheeseen liittyen että kamat on melkein säälistä pakko raahata edes mukaan, ja koittaa sitten kieltäytyä iltapäivällä jos kone ei jaksa. Just nyt tuntuu siltä- väsymys on tässä viimeisten työpäivien jälkeen ollut aivan käsittämätöntä, hyvä kun kotiin on jaksanut ajaa. Nytkin pitäisi olla jo nukkumassa eikä jauhaa tänne mutta lukijakunta kuumeisesti kuitenkin tekstiä odottaa. Paha tapa koittaa miellyttää kaikkia, mutta yritetään. Huomiseen vielä palatakseni, saanemme ne jo mainitut treeniohjelmat, kiva nähdä miten umpimettässä sitä omien ajatuksiensa kanssa onkaan ollut, vai onko, siitä lisää jatkossa. Vkl menen jokatapauksessa uimaan, luki paperissa mitä tahansa.
Sain menneellä viikolla viestin, kun tätä blogiani mainostin sukulaismiehelle: "minusta tossa jutussa ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä sillä sinä olet L********** ja onnistut!" en tiennytkään että suvussa on kestävyysurheilijoita, tai eihän niitä olekaan(sori faija, sun Finlandia hiihtoa sillo kivikaudella ei lasketa) mutta eipä tuossa lauseessa niin sanotakaan. Siinä ilmeisesti vedotaan meidän suvun periksiantamattomuuteen jonka perikuva meiän pappa mun mielestä aikanaan oli. Mökille oli pakko päästä puita tekemään, oli kondis mikä tahansa. Välillä taisi olla sen verran heikko että joutu kaverille soittamaan ja siinä samalla kyselemään miten sieltä ajetaan kotiin, mökillä sentään tajusi olevansa :) 1.1.2008, lepää rauhassa, tiedän että kannustat siellä jossain. Muistot säilyy aina.
-N-
ps. Tuli jo luvattua syksylle seuraava haaste. Siitä en enempää ääneen vielä puhu, mutta Kimikään ei saanut ajaa ferrarilla rallia jostain syystä- tähän palataan vielä joskus, mutta ääneen on sanottu joten perumaan ei lähetä sitäkään, vai mitä Maukka ;)
tiistai 11. joulukuuta 2012
Nimi on listalla.
NYT se on viimeistään virallista. Nimet löytyy ilmoittautuneiden joukosta. Tällä hetkellä 355 nimeä. Upeeta. Treenit on jäissä, päivystys päällä. Perjantaista lähtien treenattu 39h ylitöitä 24/7. Ei niin mukavaa, mutta kun pieni lenssu iski päälle niin sanoisiko että ei sopivampaan paikkaan voisi sattua.
Hiihtokelitkin alkaa olla kohdillaan. Kaiholla olen muiden heiaheia suorituksia vajaan viikon seurannut..No, ehtiihän tuota vielä. Ja ei ole kyllä vielä niitä suksiakaan..............joulupukki? Hiihto ei liene välineurheilua, mutta ei se Däehliekään aikanaan puupeltosilla mestaruuksia voittanut.."astmalääkkeillä" kenties? Oli miten oli, yksin en ensimmäistä kertaa ladulle mene itseäni häpäisemään eli kun ensimmäinen kerta joskus koittaa, haastan K/J akselin mahdollisesti kirittämään(kouluttamaan) :)
Sen verran täytyy korjata, että aivan pystymetsästä en hiihtämään lähde, nuorenpana hiihdin paljonkin-kiitos äiti- mutta viimeinen kerta löytyy siltä kuuluisalta vuodelta -03 ja paikkana taisi olla Hälvälä, salpausselän maastoissa, aiheena alokasleiri ja "hiihto"kaverina lapsuuden kaverini J. Jonon perässä painettii menemään. Mieleen on jäänyt, kun pääsimme työllä ja tuskalla yhden suuren mäen päälle ja vilkaisimme eteenpäin vain todetaksemme että seuraava samanlainen odottaa heti perässä, nyt voi jo naureskella, silloin ei naurattanut, terveisiä vaan, ootko paljonki hiihdelly? ;)
Lähtötilanne siis jotakuinkin sama kuin uinnin kanssa, eikä sekään niin perseelleen mennyt, en näe mitään syytä miksei pertsa luistaisi- tosin isot pojat(ja tytöt) laskee wassulla. Siinä siis talvelle liikunta agendaa tiedossa. Omaa aloitustani voisi kenties kuvailla sanalla "ankka", aika näyttää, videoklipin lisääminen tänne tuosta tulevasta reissusta hautuu mielessä.
Kuntoon yleisesti, jos tässä oltais jo huippukondiksessa niin minkäs takia sitä ylipäätään treenattas? On aina niin mukavaa saada, aina samoilta henkilöiltä positiivista palautetta, "ohhoh, sulla on aika paljon tekemistä vielä.." Mitä v*ttua se teitä liikuttaa, tällä hetkellä se liikuttaa mua. Onko ihmisen mieli katkera vai mikä siinä on mutta veikkaan että kun 20.7.2013 on maaliin päästy niin keskustelu on tasoa "ai noin huono aika". Siinä vaiheessa voin aivan helvetin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että tehkää sama perässä. Kovinkaan moni arvostelija ei ole 8h urheilusuoritusta nähnytkään- saatika kokenut. Tulipas taas hieman pohdiskelua, mutta jonnekin ne tunteet pitää purkaa, kotonakaan ei jaksa aina valittaa. :)
Kippis.
Hiihtokelitkin alkaa olla kohdillaan. Kaiholla olen muiden heiaheia suorituksia vajaan viikon seurannut..No, ehtiihän tuota vielä. Ja ei ole kyllä vielä niitä suksiakaan..............joulupukki? Hiihto ei liene välineurheilua, mutta ei se Däehliekään aikanaan puupeltosilla mestaruuksia voittanut.."astmalääkkeillä" kenties? Oli miten oli, yksin en ensimmäistä kertaa ladulle mene itseäni häpäisemään eli kun ensimmäinen kerta joskus koittaa, haastan K/J akselin mahdollisesti kirittämään(kouluttamaan) :)
Sen verran täytyy korjata, että aivan pystymetsästä en hiihtämään lähde, nuorenpana hiihdin paljonkin-kiitos äiti- mutta viimeinen kerta löytyy siltä kuuluisalta vuodelta -03 ja paikkana taisi olla Hälvälä, salpausselän maastoissa, aiheena alokasleiri ja "hiihto"kaverina lapsuuden kaverini J. Jonon perässä painettii menemään. Mieleen on jäänyt, kun pääsimme työllä ja tuskalla yhden suuren mäen päälle ja vilkaisimme eteenpäin vain todetaksemme että seuraava samanlainen odottaa heti perässä, nyt voi jo naureskella, silloin ei naurattanut, terveisiä vaan, ootko paljonki hiihdelly? ;)
Lähtötilanne siis jotakuinkin sama kuin uinnin kanssa, eikä sekään niin perseelleen mennyt, en näe mitään syytä miksei pertsa luistaisi- tosin isot pojat(ja tytöt) laskee wassulla. Siinä siis talvelle liikunta agendaa tiedossa. Omaa aloitustani voisi kenties kuvailla sanalla "ankka", aika näyttää, videoklipin lisääminen tänne tuosta tulevasta reissusta hautuu mielessä.
Kuntoon yleisesti, jos tässä oltais jo huippukondiksessa niin minkäs takia sitä ylipäätään treenattas? On aina niin mukavaa saada, aina samoilta henkilöiltä positiivista palautetta, "ohhoh, sulla on aika paljon tekemistä vielä.." Mitä v*ttua se teitä liikuttaa, tällä hetkellä se liikuttaa mua. Onko ihmisen mieli katkera vai mikä siinä on mutta veikkaan että kun 20.7.2013 on maaliin päästy niin keskustelu on tasoa "ai noin huono aika". Siinä vaiheessa voin aivan helvetin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että tehkää sama perässä. Kovinkaan moni arvostelija ei ole 8h urheilusuoritusta nähnytkään- saatika kokenut. Tulipas taas hieman pohdiskelua, mutta jonnekin ne tunteet pitää purkaa, kotonakaan ei jaksa aina valittaa. :)
Kippis.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Talvi
Torstaina se varoitteli, kuin lämmittelyksi sai jo vähän kosketella lapiota ja kolaa. Perjantaina se tuli sitten täydellä raivolla päälle, oksennukseen asti sai mättää lunta. Kyseessä siis talvi. Se, ah niin mukava aika, jolloin allekirjoittaneen ammatinvalinta kysymys on hyvinkin ns.kielenpäällä, sen verran paljon v*tuttaa se mankuminen jota saa uusavuttomien suusta kuulla pitkin pyrypäiviä. Perjantai aamun kruunasi työmaan parkkipaikalle citymaasturillaan pölähtänyt rva joka halusi että kolaan hänelle paikan että ei jää siihen jumiin. Ei voinu ku nauraa. Oikeesti, voi jumalauta! Naama märkänä siinä laitoin menemään ja ämmä tulee pikkukengillää tupisemaan, huh huh. No, siinä alkuun pikkuavautumiset.
Joroista ajatellen perjantainen 3,5h aktiivinen lumenluonti oli mitä parhainta treeniä! Siitä johtuen uinti tänään ehkä kulkikin niin hyvin kun se nyt kulki. "1.uinti" tekstissä kerroin, kuinka vitsailin hermostuneesti Klle nopeiden kuntouimareiden radasta. Tänään se konkretisoitui, ei ollut asiaa mummojen joukkoon ja vieressä tyhjänä loistavana rata "nopeat kuntouimarit" oikein veti puoleensa. Ympyrä sulkeutui? Aivan loistavaa, ego kasvoi samantien taivaisiin! En väitä että olen nopea, mutta sen verran ainakin että perustallaajat jää jalkoihin, kehitystä? ehkä, en ainakaa uimarengasta tartte että pinnalla pysyn. Miettikääpä sitä.
Lämpömittari näyttää tällä hetkellä muuten -12, ei tee paljon mieli lähtee juoksemaan tuonne. Huomen aamulla odottaa kuulema ylävartalo treeni taas töissä, sitä "innolla" odotellessa :P Vitsit on aika vähissä ja tarinasuoni ei syki nyt kyl yhtään. Joulua tässä kai voi jo odotella 1.adventin kunniaksi. Pukki vois tuoda yhtä sun toista pientä tarpeellista tätäkin projektia ajatellen, kai sitä sen verran kilttinä on kuitenkin oltu?
Loppuun vielä pieni pyyntö. Arvon naisväki, kun tulette uimalliin, please, ajakaa ne kainalokarvat! Mä yritän olla omistani ylpeä, mutta en halua nähdä että alatte "nokittelemaan" omillanne. Meinas lounaat jäädä multa altaaseen tänään :)
Joroista ajatellen perjantainen 3,5h aktiivinen lumenluonti oli mitä parhainta treeniä! Siitä johtuen uinti tänään ehkä kulkikin niin hyvin kun se nyt kulki. "1.uinti" tekstissä kerroin, kuinka vitsailin hermostuneesti Klle nopeiden kuntouimareiden radasta. Tänään se konkretisoitui, ei ollut asiaa mummojen joukkoon ja vieressä tyhjänä loistavana rata "nopeat kuntouimarit" oikein veti puoleensa. Ympyrä sulkeutui? Aivan loistavaa, ego kasvoi samantien taivaisiin! En väitä että olen nopea, mutta sen verran ainakin että perustallaajat jää jalkoihin, kehitystä? ehkä, en ainakaa uimarengasta tartte että pinnalla pysyn. Miettikääpä sitä.
Lämpömittari näyttää tällä hetkellä muuten -12, ei tee paljon mieli lähtee juoksemaan tuonne. Huomen aamulla odottaa kuulema ylävartalo treeni taas töissä, sitä "innolla" odotellessa :P Vitsit on aika vähissä ja tarinasuoni ei syki nyt kyl yhtään. Joulua tässä kai voi jo odotella 1.adventin kunniaksi. Pukki vois tuoda yhtä sun toista pientä tarpeellista tätäkin projektia ajatellen, kai sitä sen verran kilttinä on kuitenkin oltu?
Loppuun vielä pieni pyyntö. Arvon naisväki, kun tulette uimalliin, please, ajakaa ne kainalokarvat! Mä yritän olla omistani ylpeä, mutta en halua nähdä että alatte "nokittelemaan" omillanne. Meinas lounaat jäädä multa altaaseen tänään :)
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
Pettymys?
Cooper. Siinä hyvin lyhyesti kiteytettynä kamalin asia mitä ihminen voi itselleen vapaaehtoisesti tehdä. Torstaina se oli. aivan kamalaa. Ei riitä sanat kuvailemaan tunnetta taas.
Palaanpa hetkeksi torstain testiä edeltäviin tunnelmiin.. Ensin pohjalla rankka työpäivä, 2h armotonta tikas/porraskiipeilyä heti aamuun. No, se ehkä pienin murhe, mutta se jännitys. Huhhuh. K:ta lainatakseni, "jos se on jo nyt tätä niin mitä se on sitten heinäkuussa?" Pakki oli sekaisin, kouristi, kylmä hiki jne. Miten on mahdollista? Kyseessä itse aiheutettu kaikkia hyödyttävä testi, mikä siinä nyt on niin jännittävää? En tiedä, mutta en ollut jännitykseni kanssa yksin. Myöskin K ja L raportoivat samaa. Ihan ku se nyt auttais, NOT.
Eltsun kentällä kokoontui siis Torstaina 22.10.2012 klo.14.30 paikallista aikaa sekalainen joukko enempi tai vähempi hulluja ihmisiä valmiina haastamaan itsensä, antamaan kaikkensa. Joukosta oli haisteltavissa "pieni" hermostuneisuus, Jope koitti heittää huumoria peliin, peitti sillä oman jännityksensä- mua ei naurattanut. Tai no ehkä vähän, jopella oli upee verkkohikipukuhaalarihässäkkä päällä. Sitä ei voi olla katsomatta ilman että suunpielet kääntyy edes hieman ylöspäin, tässätapauksessa vähän on lievä ilmaisu, ei voi härskimpää asustetta olla -sen tarkemmin tässä nyt yksityiskohtiin menemättä :D
Pohjalle pari lämmittelykierrokset, näin jälkikäteen kun ajattelen niin mulle ehkä pari liikaa, ja klo.15.18 se alkoi. Lähdinkö liian kovaa vai oliko energiat jo tuhlattu, ekasta kierroksesta alkoi sellainen 12min selviytymistaistelu että ei ole hetkeen nähty, keuhkot huuti hoosiannaa 400m jälkeen, sen jälkeen meni toinen 400m että sain hengityksen tasaantumaan, siitä sitten tasaista vauhtia loppuun. 12min jälkeen löysin itseni lähes 6kierrosta juosseena makaamasta 100m lähtöpaikalta radalla sateessa kaikkeni antaneena, on se kamalaa, voi helvetti, miksi tälläiseen ryhtyy vapaaehtoisesti? en keksi mitään hyvää syytä vielä näin sunnuntai iltanakaan. Tavoite oli 6kierrosta, lievä pettymys siis tuloksellisesti. No, onpahan taas hyvää syytä lähteä lenkille. Yleisesti porukan tulokset vaihteli siinä 2300-2900m väliltä. Tästä on hyvä jatkaa, keväällä uusiksi, sen verran jäi jossiteltavaa....tosin eilen lenkillä sama matka tuli samaan aikaan, joten jos se päivä oli vain huono? selittelyä. Kellekään en ole tilivelvollinen, saa mennä ite juoksemaan jos haluaa kommentoida. Ei huonosti kuukaudessa kuitenkaan kun sohva on lähtökohta ja tavoite heinäkuun 20. ensi vuonna. Sinne on matkaa, työ jatkuu.
Huomaa että pitkästä aikaa on tullut lähdettyä mukaan juttuun jota miettii jokapäivä, viimeksi näin taisi käydä hieman vajaa 9 vuotta sitten kun vaimon tapasin.. Ei ole ollut viimeisen kuukauden aikana päivää etten olisi tavoitetta miettinyt, se lienee hyvä juttu? Meillä on kasassa sellanen porukka josta ei huumoria puutu ja sopivaa hulluutta on kasassa enempi kuin tarpeeksi. Olen ehkä jo sanonutkin mutta olen ylpeä että saan olla mukana tällasessa porukassa. Kiitos kaverit, ootte mahtavia!
Kiitos vielä äidille, tänään patojen äärellä termiittien kanssa, tuli taas kerrakseen hyvää syytä lähteä illalla lenkille, mutta ensin tiukka formulakauden päätöskisa. ;)
JA vaimolle hyvää nimipäivää, muistin sen kyllä :)
Tässä 4/6 osaa porukasta juuri ennen tuskaista 12sta minuuttia. Hieman väkinäistä hymyä havaittavissa ;)
Palaanpa hetkeksi torstain testiä edeltäviin tunnelmiin.. Ensin pohjalla rankka työpäivä, 2h armotonta tikas/porraskiipeilyä heti aamuun. No, se ehkä pienin murhe, mutta se jännitys. Huhhuh. K:ta lainatakseni, "jos se on jo nyt tätä niin mitä se on sitten heinäkuussa?" Pakki oli sekaisin, kouristi, kylmä hiki jne. Miten on mahdollista? Kyseessä itse aiheutettu kaikkia hyödyttävä testi, mikä siinä nyt on niin jännittävää? En tiedä, mutta en ollut jännitykseni kanssa yksin. Myöskin K ja L raportoivat samaa. Ihan ku se nyt auttais, NOT.
Eltsun kentällä kokoontui siis Torstaina 22.10.2012 klo.14.30 paikallista aikaa sekalainen joukko enempi tai vähempi hulluja ihmisiä valmiina haastamaan itsensä, antamaan kaikkensa. Joukosta oli haisteltavissa "pieni" hermostuneisuus, Jope koitti heittää huumoria peliin, peitti sillä oman jännityksensä- mua ei naurattanut. Tai no ehkä vähän, jopella oli upee verkkohikipukuhaalarihässäkkä päällä. Sitä ei voi olla katsomatta ilman että suunpielet kääntyy edes hieman ylöspäin, tässätapauksessa vähän on lievä ilmaisu, ei voi härskimpää asustetta olla -sen tarkemmin tässä nyt yksityiskohtiin menemättä :D
Pohjalle pari lämmittelykierrokset, näin jälkikäteen kun ajattelen niin mulle ehkä pari liikaa, ja klo.15.18 se alkoi. Lähdinkö liian kovaa vai oliko energiat jo tuhlattu, ekasta kierroksesta alkoi sellainen 12min selviytymistaistelu että ei ole hetkeen nähty, keuhkot huuti hoosiannaa 400m jälkeen, sen jälkeen meni toinen 400m että sain hengityksen tasaantumaan, siitä sitten tasaista vauhtia loppuun. 12min jälkeen löysin itseni lähes 6kierrosta juosseena makaamasta 100m lähtöpaikalta radalla sateessa kaikkeni antaneena, on se kamalaa, voi helvetti, miksi tälläiseen ryhtyy vapaaehtoisesti? en keksi mitään hyvää syytä vielä näin sunnuntai iltanakaan. Tavoite oli 6kierrosta, lievä pettymys siis tuloksellisesti. No, onpahan taas hyvää syytä lähteä lenkille. Yleisesti porukan tulokset vaihteli siinä 2300-2900m väliltä. Tästä on hyvä jatkaa, keväällä uusiksi, sen verran jäi jossiteltavaa....tosin eilen lenkillä sama matka tuli samaan aikaan, joten jos se päivä oli vain huono? selittelyä. Kellekään en ole tilivelvollinen, saa mennä ite juoksemaan jos haluaa kommentoida. Ei huonosti kuukaudessa kuitenkaan kun sohva on lähtökohta ja tavoite heinäkuun 20. ensi vuonna. Sinne on matkaa, työ jatkuu.
Huomaa että pitkästä aikaa on tullut lähdettyä mukaan juttuun jota miettii jokapäivä, viimeksi näin taisi käydä hieman vajaa 9 vuotta sitten kun vaimon tapasin.. Ei ole ollut viimeisen kuukauden aikana päivää etten olisi tavoitetta miettinyt, se lienee hyvä juttu? Meillä on kasassa sellanen porukka josta ei huumoria puutu ja sopivaa hulluutta on kasassa enempi kuin tarpeeksi. Olen ehkä jo sanonutkin mutta olen ylpeä että saan olla mukana tällasessa porukassa. Kiitos kaverit, ootte mahtavia!
Kiitos vielä äidille, tänään patojen äärellä termiittien kanssa, tuli taas kerrakseen hyvää syytä lähteä illalla lenkille, mutta ensin tiukka formulakauden päätöskisa. ;)
JA vaimolle hyvää nimipäivää, muistin sen kyllä :)
Tässä 4/6 osaa porukasta juuri ennen tuskaista 12sta minuuttia. Hieman väkinäistä hymyä havaittavissa ;)sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Uimamaisteri?
tai sitten ei. Tänään uimassa. Paikalle pölähti myös J valmentajan kanssa, tai no, kyseinen kaveri oli siinä meidän(minä+k) räpiköintiä varmaa tunnin jo seurannutkin edellistä ryhmää valmentaessaan(pikkasen siis nolotti). Pari altaan väliä katsoi, heitti pari kommenttia ja minun kiveenhakattu tekniikka oli kuin uudeksi luotu. Käsittämätöntä! Kaikki se rauha, rentous ja hengittämisen helppous, miksen itse tajunnut noita? :D loistavaa. Tekisi mieli lähteä illalla vielä uudestaan, taidan tyytyä kuitenkin vain muutamaan juoksuaskeleeseen.
Alkuviikko meni kovaa reenatessa, sen verran kovaa että ke iltana lenkillä teki mieli oksentaa muutamaan otteeseen. Sen takia olikin hyvä pitää pari välipäivää, to pikku kävely ja pe-la keskityttiinkin sitten enemmän tai vähemmän hiilaritankkaukseen, pe nestemäisenä ja la sitten kiinteänä. Teki iha hyvää kaikinpuolin niin henkisesti kuin fyysisestikin, uinti kulki tänään aivan loistavasti.
Perjantaina tupsahti sähköpostiin kutsu saapua seuraavalla viikolla eltsun kentälle Cooperin testiin. Just! eihän tässä pitänyt kilpailla kuin itsensä kanssa?? Mieleen tulee kouluaikojen pahimmat nöyryytysnäytelmät, kenellä on paskin kunto, kenelle naureskellaan? Kaikki kauhuskenaariot on pyörinyt mielessä jo kutsun saamisesta asti, voi helvetti :D K oli tänään käynyt jo kellottamassa kierroksia harjun kentällä, mä arvasin että tää menee tähän, kai se on tänään itsekin pakko hieman gepsiä seurata ja kattoa kauan yhteen kierrokseen menee, eli kehtaako sitä mennä ollenkaan paikalle vai ei? vitsi vitsinä, testin pohjalta rakennellaan sitten henk koht treeni ohjelmia jokaiselle hullulle. Palan jo halusta päästä rustaamaan ohjelmaa kalenteriin, voi hyvä sylvi sitä aikatauluttamisen määrää kaikkien muiden menojen keskellä. Pessimistinä siis odotan 7pvää viikossa perseruvella treenaamista, ei ole nimittäin mitään hajua mitä tuleman pitää?! Siitä sitten joskus jatkossa lisää.
Positiivisin mielin kohti jatkoa, ei ole naureskeluakaan paljoa ilmennyt enää viimeaikoina, toisaalta pieni etäisyyden otto naureskelijoihin on tehnyt tehtävänsä, vähän jo murennettu itsetunto alkaa taas löytymään!
Juoksu ja uinti harjoittelu on toistaiseksi sujunut hyvin kun kelitkin on kohdillaan, vähän hirvittää mitä tapahtuu kun ulkona -20pakkasta ja pilkkopimeää, siinä sitä henkistä kanttia sitten vasta mitataankin. hyvin alkanut tarinasuoni katkes ku lehmänhäntä eli p*skanjauhanta loppu tähän. Ensi viikolla luvassa yksityiskohtaisia Cooper tuloksia, tilastoja ja tuntemuksia. Häviämään en sinne lähe! Ja ei tämä ei ole haaste..vai onko? Miettikääp sitä ;)
Alkuviikko meni kovaa reenatessa, sen verran kovaa että ke iltana lenkillä teki mieli oksentaa muutamaan otteeseen. Sen takia olikin hyvä pitää pari välipäivää, to pikku kävely ja pe-la keskityttiinkin sitten enemmän tai vähemmän hiilaritankkaukseen, pe nestemäisenä ja la sitten kiinteänä. Teki iha hyvää kaikinpuolin niin henkisesti kuin fyysisestikin, uinti kulki tänään aivan loistavasti.
Perjantaina tupsahti sähköpostiin kutsu saapua seuraavalla viikolla eltsun kentälle Cooperin testiin. Just! eihän tässä pitänyt kilpailla kuin itsensä kanssa?? Mieleen tulee kouluaikojen pahimmat nöyryytysnäytelmät, kenellä on paskin kunto, kenelle naureskellaan? Kaikki kauhuskenaariot on pyörinyt mielessä jo kutsun saamisesta asti, voi helvetti :D K oli tänään käynyt jo kellottamassa kierroksia harjun kentällä, mä arvasin että tää menee tähän, kai se on tänään itsekin pakko hieman gepsiä seurata ja kattoa kauan yhteen kierrokseen menee, eli kehtaako sitä mennä ollenkaan paikalle vai ei? vitsi vitsinä, testin pohjalta rakennellaan sitten henk koht treeni ohjelmia jokaiselle hullulle. Palan jo halusta päästä rustaamaan ohjelmaa kalenteriin, voi hyvä sylvi sitä aikatauluttamisen määrää kaikkien muiden menojen keskellä. Pessimistinä siis odotan 7pvää viikossa perseruvella treenaamista, ei ole nimittäin mitään hajua mitä tuleman pitää?! Siitä sitten joskus jatkossa lisää.
Positiivisin mielin kohti jatkoa, ei ole naureskeluakaan paljoa ilmennyt enää viimeaikoina, toisaalta pieni etäisyyden otto naureskelijoihin on tehnyt tehtävänsä, vähän jo murennettu itsetunto alkaa taas löytymään!
Juoksu ja uinti harjoittelu on toistaiseksi sujunut hyvin kun kelitkin on kohdillaan, vähän hirvittää mitä tapahtuu kun ulkona -20pakkasta ja pilkkopimeää, siinä sitä henkistä kanttia sitten vasta mitataankin. hyvin alkanut tarinasuoni katkes ku lehmänhäntä eli p*skanjauhanta loppu tähän. Ensi viikolla luvassa yksityiskohtaisia Cooper tuloksia, tilastoja ja tuntemuksia. Häviämään en sinne lähe! Ja ei tämä ei ole haaste..vai onko? Miettikääp sitä ;)
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
itsehillintä
Koska treenaa liikaa? Mitkä on rajat? Siinä pari kysymystä joita on tullut pohdittua menneen parin viikon aikana. Kehon kuunteleminen on aika helppoa, mutta milloin se väsymys on korvien välistä? Se onkin vaikeampaa ymmärtää :) tänään oli ilmeisen päänsisäistä väsymystä koska kisamatka suhahti altaassa alta tuntiin taukoillen. Loistavaa jälleen. TAvoitetta en suostu korjaamaan edelleenkään, kaikki tavoitteen alle on vain positiivista. Kuha nyt ensin pääsen maaliin.
Siitä loistavalla aasinsillalla eteenpäin eilen juhlittuihin pojan synttäreihin. Naureskelijoita ja epäilijöitä piisasi. Alkoi allekirjoittaneella se kuuluisa sappi melkein keittää- joo pienestä ei pitäisi suuttua mutta en mä jaksa kuunnella spekulaatioita siitä että tod näk keskeytän tai että innostus kestää vain hetken. Tai no niin joo, kestää se hetken; 20.7.2013 asti ainakin toistaiseksi. En lähtenyt mukaan spekulaatioihin matkan pituudesta, vaihdoin huonetta kun kysyttiin ja naurettiin että "et sä tosta selviä". Ehkä parempi niin, säilyy sopu kotonakin. Sen verran puukkoa tuli kuitenkin psyykkeeseen että siitä joudun tässä manitsemaan, toivottavasti jää viimeiseksi kerraksi, tässä on vielä aikaa seuraaviin juhliin jossa porukkaa enempi on ja siihen asti kun homma jatkuu niin on kiva nähdä vieläkö naureskelua riittää.
Minulta kysyttiin myös miksi? miksi lähdet tähän? en tiedä, miksen? Saanpahan omaa aikaa ainakin, tai järkevää oma aikaa, liian helposti se on tähän asti tullut vietettyä sohvalla. Ei enää. Aikataulujen sovittelu vaimon kanssa vaatii omat haasteensa, tottakai haluan että myös hän ehtii omiin menoihinsa, mun ei ole pakko ns-"primetime" aikana mennä juoksemaan, mä ehdin illemmallakin. Aamulenkkiäkin tuli eilen koitettua, tuntu paskalta mutta vauhtia tuntui riittävän, jos vielä joku arkiaamu ennen töitä jaksas lähteä :)
Neuvojakin jaettiin, siskokulta patisti ajelemaan sisäpyörää 4h päivittäin, kiitti vinkistä, meni toisesta korvasta sisään ja toisesta suoraan ulos ;) tai se että miten pitkiä lenkkejä juoksen? Mitä sitten? mitä väliä sillä on? Ne on prkl mun lenkkejä ja mulla on tavote! mä teen tän tavallani, jep, tää on totisinta totta, kaikki ei selkeästikään ole sitä vielä sisäistäneet. Mä en ala todistelemaan mitään ylimääräsiä. Teot puhukoot puolestaan. Mulla ei ole tarvetta siihen, mä en ymmärrä mikä siin on niin hauskaa et saa nauraa toisten tavoitteille tai sille että uskaltaa sanoa ne ääneen? Ok, jos sanon ääneen, pitää valmistautua kritiikkiin, mun luonne vain on sellanen että kun jotain tosissani teen, en jaksa siitä vitsiä loputtomiin vääntää. Sitä on nyt riittänyt. Ehkä se loppuu josssain vaiheessa vielä. Tai sitten ei. Siinätapauksessa ei kannata multa odotella mitään kamalan sosiaalisia kanssakäymisiä.
Isänpäivälahjaksi sain tyttäreltä kortin kannessa teksti "isi on kingi", vähä sellanen olo tässä alkaa hiljalleen olemaankin. Viimeisen muutaman viikon aikana on tullut treenattua enemmän kuin koko alkuvuoden aikana yhteensä. Hyvältä on silti tuntunut, rauhassa eteenpäin vain.
Lopuksi omalle isälle hyvää isänpäivää, Sanoi muutaman rohkaisevan ja kannustavan sanan kun projektista kerroin. Se nosti mun mielialaa. Sitä vartenhan faijat on. Tervetuloa ukko katsomaan vaan kesällä miten homma sujuu ;)
Lähen hyvällä omallatunnolla tästä syömään palan kakkua :P
Siitä loistavalla aasinsillalla eteenpäin eilen juhlittuihin pojan synttäreihin. Naureskelijoita ja epäilijöitä piisasi. Alkoi allekirjoittaneella se kuuluisa sappi melkein keittää- joo pienestä ei pitäisi suuttua mutta en mä jaksa kuunnella spekulaatioita siitä että tod näk keskeytän tai että innostus kestää vain hetken. Tai no niin joo, kestää se hetken; 20.7.2013 asti ainakin toistaiseksi. En lähtenyt mukaan spekulaatioihin matkan pituudesta, vaihdoin huonetta kun kysyttiin ja naurettiin että "et sä tosta selviä". Ehkä parempi niin, säilyy sopu kotonakin. Sen verran puukkoa tuli kuitenkin psyykkeeseen että siitä joudun tässä manitsemaan, toivottavasti jää viimeiseksi kerraksi, tässä on vielä aikaa seuraaviin juhliin jossa porukkaa enempi on ja siihen asti kun homma jatkuu niin on kiva nähdä vieläkö naureskelua riittää.
Minulta kysyttiin myös miksi? miksi lähdet tähän? en tiedä, miksen? Saanpahan omaa aikaa ainakin, tai järkevää oma aikaa, liian helposti se on tähän asti tullut vietettyä sohvalla. Ei enää. Aikataulujen sovittelu vaimon kanssa vaatii omat haasteensa, tottakai haluan että myös hän ehtii omiin menoihinsa, mun ei ole pakko ns-"primetime" aikana mennä juoksemaan, mä ehdin illemmallakin. Aamulenkkiäkin tuli eilen koitettua, tuntu paskalta mutta vauhtia tuntui riittävän, jos vielä joku arkiaamu ennen töitä jaksas lähteä :)
Neuvojakin jaettiin, siskokulta patisti ajelemaan sisäpyörää 4h päivittäin, kiitti vinkistä, meni toisesta korvasta sisään ja toisesta suoraan ulos ;) tai se että miten pitkiä lenkkejä juoksen? Mitä sitten? mitä väliä sillä on? Ne on prkl mun lenkkejä ja mulla on tavote! mä teen tän tavallani, jep, tää on totisinta totta, kaikki ei selkeästikään ole sitä vielä sisäistäneet. Mä en ala todistelemaan mitään ylimääräsiä. Teot puhukoot puolestaan. Mulla ei ole tarvetta siihen, mä en ymmärrä mikä siin on niin hauskaa et saa nauraa toisten tavoitteille tai sille että uskaltaa sanoa ne ääneen? Ok, jos sanon ääneen, pitää valmistautua kritiikkiin, mun luonne vain on sellanen että kun jotain tosissani teen, en jaksa siitä vitsiä loputtomiin vääntää. Sitä on nyt riittänyt. Ehkä se loppuu josssain vaiheessa vielä. Tai sitten ei. Siinätapauksessa ei kannata multa odotella mitään kamalan sosiaalisia kanssakäymisiä.
Isänpäivälahjaksi sain tyttäreltä kortin kannessa teksti "isi on kingi", vähä sellanen olo tässä alkaa hiljalleen olemaankin. Viimeisen muutaman viikon aikana on tullut treenattua enemmän kuin koko alkuvuoden aikana yhteensä. Hyvältä on silti tuntunut, rauhassa eteenpäin vain.
Lopuksi omalle isälle hyvää isänpäivää, Sanoi muutaman rohkaisevan ja kannustavan sanan kun projektista kerroin. Se nosti mun mielialaa. Sitä vartenhan faijat on. Tervetuloa ukko katsomaan vaan kesällä miten homma sujuu ;)
Lähen hyvällä omallatunnolla tästä syömään palan kakkua :P
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Tunteeet.
Taas on viikko vierähtänyt, kaikkien kiireiden keskellä ehtinyt jopa muutaman kerran treenaamaankin. Tänään uimassa, ei tuntunut enää niin vieraaltakaan, 1,5kilsaa törähti kolmeen varttiin kevyesti ja jos ei olisi tullut kiire vaimon menojen tieltä niin olisi se 1,9 mennyt heittämällä. Tavoite on uinti-osuudelle asetettu tuntiin, luulen että menee helposti, en lähde tavoitetta korjaamaan, kaikki sen alle menevä aika on vain positiivista. Tosin täytyy taas muistaa että sen uinnin jälkeen olisi vielä edessä se prkleen pyöräily ja juoksukin vielä...
Menneellä viikolla istuttiin meidän tiimin kanssa alas ja käytiin läpi yhteisiä tuntemuksia. Vielä tuntui suht hauskaa porukalla olevan. Palaverin alussa fläppitalulle ilmestynyt teksti "20.7.2013 klo.16.03" ja sen symbolinen merkitys on tämän talven treenien äärimmäisenä motivaationa ainakin minulle. Sen merkitys tulee olemaan aivan valtava. Se on aika jolloin on tavoite olla maalissa ensi vuoden heinäkuussa.
Käytiin me porukalla läpi tavoitteita ja hieman kuntoliikunta historiaakin. Kun vuorostani ilmoitin historiakseni "mikä kokemus?", sain osakseni jälleen hieman hymähtelyä- ei se mitään, maalissa nähään sit ;) kyllähän mulla liikuntahistoriaa on ja ei tämä kuntoilukaan täysin vieras asia ole, en vain ole sitä vielä ko tapahtumissa näyttänyt. Mielestäni sillä ei ole paskankaan merkitystä tässätapauksessa. Kuten jo aiemminkin olen maininnut oli tämä ideana jo niin älytön että tähän oli suorastaan pakko lähteä mukaan, paskat historiasta, nyt sitä vasta tehdäänkin!!!
En voi olla väheksymättä sitä tosiasiaa, että en ole tässä yksin. "Tiimin"-kannustuksella on ainakin minulle myöskin valtava merkitys. Kannustus antaa aina lisäpontta ja pieni veljellinen naljailu on aina paikallaan.(ei muuten näkynyt kokelas Jtä aamulla hallilla, vaikka vastaan kotiin tullessa ajoikin;) ) Siinä vaiheessa kun alkaa tunteet kiehumaan, ollaan toivottavasti jo 19.7.2013 perjantai illassa(siinä vaiheessa sen jo saatan salliakin, pieni jännitys on aina paikallaan). Henkisen kestävyyden kehittäminen onkin siis ehkä kovin haaste, mulla ei se kuuluisa kasetti välttämäti muuten kestä :) eli kun päätän juosta vain vitosen, juoksenkin seiskan. Olen sitä mieltä että henkinen vahvuuskin on monen pienen tekijän summa. Jos jollain lukijalla on tämän suhteen hyviä vinkkejä, otan niitä kernaasti kommentti boksissa vastaan!?
Ilmoittautuminenkin hoidettiin pois alta männä viikolla, nyt alkaa takaportit olla tosi vähissä..todellisuus alkaa realisoitumaan, vielä ei äsken ei nimeä näkynyt listalla, mutta ehkä se sinne jossain vaiheessa vielä putkahtaa.
Aloitin jo vaimonkin pehmittämisen että lähtee mukaan reissuun sitten heinäkuussa, en tiedä haluaako lähteä katsomaan vuoden 2013 kovinta urheilusuoritusta ja niitä todennäköisesti reissussa esiintyviä tunteita laidasta laitaan. Kun ajattelenkin sitä fiilistä kun maaliviiva on ylitetty, nousee karvat väkisinkin pystyyn, se tunne tulee olemaan aivan euforinen, sanoin kuvaamaton tai idean kehittäjää hieman lainatakseni "vuoden 2013 paras orgasmi". Orgasmeista en tiedä, mutta tod näk yksi parhaista tunteista jota on tähän asti tullut housut jalassa koettua :P noniin, ei siitä sen enempää, leikki jatkuu ja toivottavasti kaikki kannustavat kommentit pysyy yhtä rohkaisevina vielä jatkossakin. Ei ole muuten kuulunut vaimon suusta enää kummempaa tupinaa, totesi vain että "rullilla" en pysty ajamaan, täytyy ilmeisesti tehdä sillekin asialle jotain tulevalla viikolla ;)
Menneellä viikolla istuttiin meidän tiimin kanssa alas ja käytiin läpi yhteisiä tuntemuksia. Vielä tuntui suht hauskaa porukalla olevan. Palaverin alussa fläppitalulle ilmestynyt teksti "20.7.2013 klo.16.03" ja sen symbolinen merkitys on tämän talven treenien äärimmäisenä motivaationa ainakin minulle. Sen merkitys tulee olemaan aivan valtava. Se on aika jolloin on tavoite olla maalissa ensi vuoden heinäkuussa.
Käytiin me porukalla läpi tavoitteita ja hieman kuntoliikunta historiaakin. Kun vuorostani ilmoitin historiakseni "mikä kokemus?", sain osakseni jälleen hieman hymähtelyä- ei se mitään, maalissa nähään sit ;) kyllähän mulla liikuntahistoriaa on ja ei tämä kuntoilukaan täysin vieras asia ole, en vain ole sitä vielä ko tapahtumissa näyttänyt. Mielestäni sillä ei ole paskankaan merkitystä tässätapauksessa. Kuten jo aiemminkin olen maininnut oli tämä ideana jo niin älytön että tähän oli suorastaan pakko lähteä mukaan, paskat historiasta, nyt sitä vasta tehdäänkin!!!
En voi olla väheksymättä sitä tosiasiaa, että en ole tässä yksin. "Tiimin"-kannustuksella on ainakin minulle myöskin valtava merkitys. Kannustus antaa aina lisäpontta ja pieni veljellinen naljailu on aina paikallaan.(ei muuten näkynyt kokelas Jtä aamulla hallilla, vaikka vastaan kotiin tullessa ajoikin;) ) Siinä vaiheessa kun alkaa tunteet kiehumaan, ollaan toivottavasti jo 19.7.2013 perjantai illassa(siinä vaiheessa sen jo saatan salliakin, pieni jännitys on aina paikallaan). Henkisen kestävyyden kehittäminen onkin siis ehkä kovin haaste, mulla ei se kuuluisa kasetti välttämäti muuten kestä :) eli kun päätän juosta vain vitosen, juoksenkin seiskan. Olen sitä mieltä että henkinen vahvuuskin on monen pienen tekijän summa. Jos jollain lukijalla on tämän suhteen hyviä vinkkejä, otan niitä kernaasti kommentti boksissa vastaan!?
Ilmoittautuminenkin hoidettiin pois alta männä viikolla, nyt alkaa takaportit olla tosi vähissä..todellisuus alkaa realisoitumaan, vielä ei äsken ei nimeä näkynyt listalla, mutta ehkä se sinne jossain vaiheessa vielä putkahtaa.
Aloitin jo vaimonkin pehmittämisen että lähtee mukaan reissuun sitten heinäkuussa, en tiedä haluaako lähteä katsomaan vuoden 2013 kovinta urheilusuoritusta ja niitä todennäköisesti reissussa esiintyviä tunteita laidasta laitaan. Kun ajattelenkin sitä fiilistä kun maaliviiva on ylitetty, nousee karvat väkisinkin pystyyn, se tunne tulee olemaan aivan euforinen, sanoin kuvaamaton tai idean kehittäjää hieman lainatakseni "vuoden 2013 paras orgasmi". Orgasmeista en tiedä, mutta tod näk yksi parhaista tunteista jota on tähän asti tullut housut jalassa koettua :P noniin, ei siitä sen enempää, leikki jatkuu ja toivottavasti kaikki kannustavat kommentit pysyy yhtä rohkaisevina vielä jatkossakin. Ei ole muuten kuulunut vaimon suusta enää kummempaa tupinaa, totesi vain että "rullilla" en pysty ajamaan, täytyy ilmeisesti tehdä sillekin asialle jotain tulevalla viikolla ;)
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
1. Uinti
Lauantaiaamu, päivystysviikko takana. Kello soimassa klo 9, treffit sovittu hallille kymmeneksi kokelas K:n kanssa. Myös kokelas J:lle on laitettu viesti asiasta, ei vastausta saapuuko paikalle, sen näkee sitten. Ei pelkoa että olisi saanut nukkua ysiin asti. Termiitit repivät armottomasti ylös jo kahdeksan jälkeen. Vaimo heräsi lopulta mun kellon soittoon. Kjehkjeh, pieni ilkikurinen sisäinen nauru, jotain hyötyä sentään siitäkin kellon soinnista. Aamukahvia huiviin, mielessä pyörii edelleen ajatus mihin on tullut lähdettyä. Perjantaina ostetut hulppeat arenan uimalasit odottavat hyllyssä malttamattoman näköisinä, toisin kuin käyttäjänsä keittiön pöydän ääressä.
Vaimo ilmoitti tulevansa lasten kanssa mukaan hallille siksi aikaa kun olen itsekin. Vaimon aamuinen kommentti "mä uin satakertaa paremmin ku sä", kiitos, tätä tarvitsin, nostaa taistelumielialaani entisestään. Käyn hakemassa lapsenvahdin nuorimmalle ja kotiin palatessani totean että kukaan ei ole vielä valmis, 13min päästä pitää olla jo hallilla-onneksi matka on lyhyt. Muutama voimasana mielessä ja muutama verbaalisestikin ja 3/4 termiiteistä saa vauhtia itseensä toisen puoliskon pienellä avustuksella ja matkaan päästään.
Hallilla on tungosta, muitakin on näköjään tulossa uimaan. K odotteli jonon perässä, "kävin jo juoksemassa" totesi. Minä en, en vain sanonut sitä ääneen, rakas vaimoni jaksoi vielä tsempata "Niin N, toiset käy, kannattas varmaan sunkin". Idean isää ei näy missään, liekö se kuuluisa pupu tullut pöksyyn, henkilökohtaisesti epäilen että vielä ei uskalleta tulla näyttämään kuntoa, huhuja jopa omasta uintivalmentajastakin on ollut nimittäin liikkeellä. ;)
Pesun kautta hetkeksi poreammeeseen odottelemaan vaimon saapumista, jännitys alkaa tiivistymään, nyt se tulee, mentävä on. K odottaa jo altaalla, koitan lohkaista huonoa vitsiä: "missäs se nopeiden kuntouimareiden rata on?" Oikeasti ei naurata yhtään.
Arenat päähän ja menoksi, ekat 50m takana, päällimmäisenä tunteena että happi loppuu, ei muutakuin siis rauhassa eteenpäin. 100m vetoja, 200m vetoja, hitaammin, nopeammin, välillä tuntuu että viimeiset metrit ennen altaan päätyä ovat täyttä helvettiä, kertoo liian kovasta vauhdista. Lopulta n.40min myöhemmin eka kilsa takana taukoineen.
Harjoituskaverin hyvällä kannustuksella tästä selvittiin, ja lopputulemana aloituksesta voisin sanoa että ei yhtään surkeampi suoritus! Loistavaa! Altaasta nouseminen pääsi silti yllättämään, jalat eivät ole pitkään aikaan tuntuneet yhtä raskailta, mitä sitten, takana loistava ensimmäinen harjoitus.
Etsin loput perheestä, vaimon ensimmäinen kommentti, "sähän uit hyvin, luulin et vedät jotain sammakkoa" HAH, näytinpäs mitä olen miehiäni, menneen viikon puheet kovasta vesipedon maineesta eivät siis olleet sivusta seuraajienkaan mielestä aivan tuulesta temmattuja.
Viime kesän joroisten tuloksia kun katselin, niin huiput vetävät samassa ajassa(40min) sen 1,9km, mutta se tässä ei olekaan edelleenkään se tavoite, vaan se kuuluisa itsensä voittaminen lopulta. Ja hyvänä kakkosena näyttäminen muille, että minusta on tähän. Ensimmäiset ystävätkin ovat jo kuulema varailemassa kesälomareissua joroisille kannustamaan, siellä nähdään!
Leikki jatkukoon.
ps.teksti saattaa sisältää tuotesijoittelua ja hyväntahtoista naljailua, elkää ottako siitä itseenne, henkilöt saattavat olla fiktiivisiä tai sitten ei.. :)
Vaimo ilmoitti tulevansa lasten kanssa mukaan hallille siksi aikaa kun olen itsekin. Vaimon aamuinen kommentti "mä uin satakertaa paremmin ku sä", kiitos, tätä tarvitsin, nostaa taistelumielialaani entisestään. Käyn hakemassa lapsenvahdin nuorimmalle ja kotiin palatessani totean että kukaan ei ole vielä valmis, 13min päästä pitää olla jo hallilla-onneksi matka on lyhyt. Muutama voimasana mielessä ja muutama verbaalisestikin ja 3/4 termiiteistä saa vauhtia itseensä toisen puoliskon pienellä avustuksella ja matkaan päästään.
Hallilla on tungosta, muitakin on näköjään tulossa uimaan. K odotteli jonon perässä, "kävin jo juoksemassa" totesi. Minä en, en vain sanonut sitä ääneen, rakas vaimoni jaksoi vielä tsempata "Niin N, toiset käy, kannattas varmaan sunkin". Idean isää ei näy missään, liekö se kuuluisa pupu tullut pöksyyn, henkilökohtaisesti epäilen että vielä ei uskalleta tulla näyttämään kuntoa, huhuja jopa omasta uintivalmentajastakin on ollut nimittäin liikkeellä. ;)
Pesun kautta hetkeksi poreammeeseen odottelemaan vaimon saapumista, jännitys alkaa tiivistymään, nyt se tulee, mentävä on. K odottaa jo altaalla, koitan lohkaista huonoa vitsiä: "missäs se nopeiden kuntouimareiden rata on?" Oikeasti ei naurata yhtään.
Arenat päähän ja menoksi, ekat 50m takana, päällimmäisenä tunteena että happi loppuu, ei muutakuin siis rauhassa eteenpäin. 100m vetoja, 200m vetoja, hitaammin, nopeammin, välillä tuntuu että viimeiset metrit ennen altaan päätyä ovat täyttä helvettiä, kertoo liian kovasta vauhdista. Lopulta n.40min myöhemmin eka kilsa takana taukoineen.
Harjoituskaverin hyvällä kannustuksella tästä selvittiin, ja lopputulemana aloituksesta voisin sanoa että ei yhtään surkeampi suoritus! Loistavaa! Altaasta nouseminen pääsi silti yllättämään, jalat eivät ole pitkään aikaan tuntuneet yhtä raskailta, mitä sitten, takana loistava ensimmäinen harjoitus.
Etsin loput perheestä, vaimon ensimmäinen kommentti, "sähän uit hyvin, luulin et vedät jotain sammakkoa" HAH, näytinpäs mitä olen miehiäni, menneen viikon puheet kovasta vesipedon maineesta eivät siis olleet sivusta seuraajienkaan mielestä aivan tuulesta temmattuja.
Viime kesän joroisten tuloksia kun katselin, niin huiput vetävät samassa ajassa(40min) sen 1,9km, mutta se tässä ei olekaan edelleenkään se tavoite, vaan se kuuluisa itsensä voittaminen lopulta. Ja hyvänä kakkosena näyttäminen muille, että minusta on tähän. Ensimmäiset ystävätkin ovat jo kuulema varailemassa kesälomareissua joroisille kannustamaan, siellä nähdään!
Leikki jatkukoon.
ps.teksti saattaa sisältää tuotesijoittelua ja hyväntahtoista naljailua, elkää ottako siitä itseenne, henkilöt saattavat olla fiktiivisiä tai sitten ei.. :)
maanantai 15. lokakuuta 2012
Idea.
Siitä se lähti, ideasta kesken illan viettoa työkavereiden kanssa: Joroisten Sm-puolimatka triathlon 20.7.2013. Tai siitä että minua kysyttiin mukaan jo luotuun projektiin.
Yllytyshulluna minua ei tarvinnut kahta kertaa kysyä mukaan(ja ei, tämä oli alkuillasta joten tätä ei voi perustella edes liiallisella virvokkeiden nauttimisella). Elettiin Lauantai iltaa 13.10.2012.
Tänään ajatus todella realisoitui, kisojen nettisivu auki ja PAM matkaanhan tulee menemään jopa 8h!(pakko mennä alle, muuten hylätään). Ideana täysin hullu! 1,9km uinti, 90km pyöräily ja jälkkärinä 21,1km juoksu. Mies joka ei ole eläissään juossut yli 10kilometriä, saatika uinut yli yhtä, pyörän selässäkin yli 30km matkat ovat vain kaukaista kuvitelmaa, vaikka muuten pyöräily onkin ollut lähellä sydäntä reilut 3vuotta, se onkin ehkä se helpoin rasti. Lenkkarit sentään löytyy ja speedot on varmaan jossain kaapin perällä. Mainitsinko että viimeksi olen uinut kunnolla v.2003 santahaminan kadettikoulun uima-altaassa? silloin aiheena oli 12min ja täysiä, tulosta en muista. Ehkä parempikin. Lenkkarit ei ole niin vieras esine, niitä on tullut tänä kesänä kokeiltua jopa kerran, kun rakas vaimoni haastoi minut lenkille, olisin kuulemma huonommassa kunnossa. Lopputulosta voitte arvailla, se jääköön arvoitukseksi. :)
Tänään töiden jälkeen idean kehittäjän kanssa käyty n. vartin mittainen puhelinkeskustelu valoi uskoa, hän kertoi että vapaa uinti on täysin vierasta. En ole yksin edessä olevan 276vrkn mittaisen urakan kanssa, meitä on ilmeisesti lähdössä mukaan 7 enemmän ja vähemmän hyväkuntoista yllytyshullua. Silti, kokoajan pyörii mielessä, mitä tuli luvattua? Miestä minussa ei ole tätä perua, kättä on lyöty päälle.Hullua, kyllä! Toisaalta olen saanut tässä eilisen ja tämän päivän aikana asiasta ystävien ja työkavereiden kanssa keskustellessa sen verran monta hymyilevää naamaa, että tämän on pakko onnistua, pakko näyttää, vien kerrankin jonkun miljoonista ideoista loppuun! Ja tärkeimpänä, rakas vaimoni, et kuitenkaan usko että saan tämän toteutettua, watch me! Tuu kellottaa mua! ;) Voitte etsiä nimeäni tulosluettelosta 20.7.2013 illalla ajoista 7h sisältä, siinä on tavoite, ei lupaus.
Aion jatkossa päivittää tänne kuulumisia tämän aivan järjettömän idean kehittymisestä epätasaisen säännöllisesti, joten stay tuned.
N
Yllytyshulluna minua ei tarvinnut kahta kertaa kysyä mukaan(ja ei, tämä oli alkuillasta joten tätä ei voi perustella edes liiallisella virvokkeiden nauttimisella). Elettiin Lauantai iltaa 13.10.2012.
Tänään ajatus todella realisoitui, kisojen nettisivu auki ja PAM matkaanhan tulee menemään jopa 8h!(pakko mennä alle, muuten hylätään). Ideana täysin hullu! 1,9km uinti, 90km pyöräily ja jälkkärinä 21,1km juoksu. Mies joka ei ole eläissään juossut yli 10kilometriä, saatika uinut yli yhtä, pyörän selässäkin yli 30km matkat ovat vain kaukaista kuvitelmaa, vaikka muuten pyöräily onkin ollut lähellä sydäntä reilut 3vuotta, se onkin ehkä se helpoin rasti. Lenkkarit sentään löytyy ja speedot on varmaan jossain kaapin perällä. Mainitsinko että viimeksi olen uinut kunnolla v.2003 santahaminan kadettikoulun uima-altaassa? silloin aiheena oli 12min ja täysiä, tulosta en muista. Ehkä parempikin. Lenkkarit ei ole niin vieras esine, niitä on tullut tänä kesänä kokeiltua jopa kerran, kun rakas vaimoni haastoi minut lenkille, olisin kuulemma huonommassa kunnossa. Lopputulosta voitte arvailla, se jääköön arvoitukseksi. :)
Tänään töiden jälkeen idean kehittäjän kanssa käyty n. vartin mittainen puhelinkeskustelu valoi uskoa, hän kertoi että vapaa uinti on täysin vierasta. En ole yksin edessä olevan 276vrkn mittaisen urakan kanssa, meitä on ilmeisesti lähdössä mukaan 7 enemmän ja vähemmän hyväkuntoista yllytyshullua. Silti, kokoajan pyörii mielessä, mitä tuli luvattua? Miestä minussa ei ole tätä perua, kättä on lyöty päälle.Hullua, kyllä! Toisaalta olen saanut tässä eilisen ja tämän päivän aikana asiasta ystävien ja työkavereiden kanssa keskustellessa sen verran monta hymyilevää naamaa, että tämän on pakko onnistua, pakko näyttää, vien kerrankin jonkun miljoonista ideoista loppuun! Ja tärkeimpänä, rakas vaimoni, et kuitenkaan usko että saan tämän toteutettua, watch me! Tuu kellottaa mua! ;) Voitte etsiä nimeäni tulosluettelosta 20.7.2013 illalla ajoista 7h sisältä, siinä on tavoite, ei lupaus.
Aion jatkossa päivittää tänne kuulumisia tämän aivan järjettömän idean kehittymisestä epätasaisen säännöllisesti, joten stay tuned.
N
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)