tai sitten ei. Tänään uimassa. Paikalle pölähti myös J valmentajan kanssa, tai no, kyseinen kaveri oli siinä meidän(minä+k) räpiköintiä varmaa tunnin jo seurannutkin edellistä ryhmää valmentaessaan(pikkasen siis nolotti). Pari altaan väliä katsoi, heitti pari kommenttia ja minun kiveenhakattu tekniikka oli kuin uudeksi luotu. Käsittämätöntä! Kaikki se rauha, rentous ja hengittämisen helppous, miksen itse tajunnut noita? :D loistavaa. Tekisi mieli lähteä illalla vielä uudestaan, taidan tyytyä kuitenkin vain muutamaan juoksuaskeleeseen.
Alkuviikko meni kovaa reenatessa, sen verran kovaa että ke iltana lenkillä teki mieli oksentaa muutamaan otteeseen. Sen takia olikin hyvä pitää pari välipäivää, to pikku kävely ja pe-la keskityttiinkin sitten enemmän tai vähemmän hiilaritankkaukseen, pe nestemäisenä ja la sitten kiinteänä. Teki iha hyvää kaikinpuolin niin henkisesti kuin fyysisestikin, uinti kulki tänään aivan loistavasti.
Perjantaina tupsahti sähköpostiin kutsu saapua seuraavalla viikolla eltsun kentälle Cooperin testiin. Just! eihän tässä pitänyt kilpailla kuin itsensä kanssa?? Mieleen tulee kouluaikojen pahimmat nöyryytysnäytelmät, kenellä on paskin kunto, kenelle naureskellaan? Kaikki kauhuskenaariot on pyörinyt mielessä jo kutsun saamisesta asti, voi helvetti :D K oli tänään käynyt jo kellottamassa kierroksia harjun kentällä, mä arvasin että tää menee tähän, kai se on tänään itsekin pakko hieman gepsiä seurata ja kattoa kauan yhteen kierrokseen menee, eli kehtaako sitä mennä ollenkaan paikalle vai ei? vitsi vitsinä, testin pohjalta rakennellaan sitten henk koht treeni ohjelmia jokaiselle hullulle. Palan jo halusta päästä rustaamaan ohjelmaa kalenteriin, voi hyvä sylvi sitä aikatauluttamisen määrää kaikkien muiden menojen keskellä. Pessimistinä siis odotan 7pvää viikossa perseruvella treenaamista, ei ole nimittäin mitään hajua mitä tuleman pitää?! Siitä sitten joskus jatkossa lisää.
Positiivisin mielin kohti jatkoa, ei ole naureskeluakaan paljoa ilmennyt enää viimeaikoina, toisaalta pieni etäisyyden otto naureskelijoihin on tehnyt tehtävänsä, vähän jo murennettu itsetunto alkaa taas löytymään!
Juoksu ja uinti harjoittelu on toistaiseksi sujunut hyvin kun kelitkin on kohdillaan, vähän hirvittää mitä tapahtuu kun ulkona -20pakkasta ja pilkkopimeää, siinä sitä henkistä kanttia sitten vasta mitataankin. hyvin alkanut tarinasuoni katkes ku lehmänhäntä eli p*skanjauhanta loppu tähän. Ensi viikolla luvassa yksityiskohtaisia Cooper tuloksia, tilastoja ja tuntemuksia. Häviämään en sinne lähe! Ja ei tämä ei ole haaste..vai onko? Miettikääp sitä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti