Koska treenaa liikaa? Mitkä on rajat? Siinä pari kysymystä joita on tullut pohdittua menneen parin viikon aikana. Kehon kuunteleminen on aika helppoa, mutta milloin se väsymys on korvien välistä? Se onkin vaikeampaa ymmärtää :) tänään oli ilmeisen päänsisäistä väsymystä koska kisamatka suhahti altaassa alta tuntiin taukoillen. Loistavaa jälleen. TAvoitetta en suostu korjaamaan edelleenkään, kaikki tavoitteen alle on vain positiivista. Kuha nyt ensin pääsen maaliin.
Siitä loistavalla aasinsillalla eteenpäin eilen juhlittuihin pojan synttäreihin. Naureskelijoita ja epäilijöitä piisasi. Alkoi allekirjoittaneella se kuuluisa sappi melkein keittää- joo pienestä ei pitäisi suuttua mutta en mä jaksa kuunnella spekulaatioita siitä että tod näk keskeytän tai että innostus kestää vain hetken. Tai no niin joo, kestää se hetken; 20.7.2013 asti ainakin toistaiseksi. En lähtenyt mukaan spekulaatioihin matkan pituudesta, vaihdoin huonetta kun kysyttiin ja naurettiin että "et sä tosta selviä". Ehkä parempi niin, säilyy sopu kotonakin. Sen verran puukkoa tuli kuitenkin psyykkeeseen että siitä joudun tässä manitsemaan, toivottavasti jää viimeiseksi kerraksi, tässä on vielä aikaa seuraaviin juhliin jossa porukkaa enempi on ja siihen asti kun homma jatkuu niin on kiva nähdä vieläkö naureskelua riittää.
Minulta kysyttiin myös miksi? miksi lähdet tähän? en tiedä, miksen? Saanpahan omaa aikaa ainakin, tai järkevää oma aikaa, liian helposti se on tähän asti tullut vietettyä sohvalla. Ei enää. Aikataulujen sovittelu vaimon kanssa vaatii omat haasteensa, tottakai haluan että myös hän ehtii omiin menoihinsa, mun ei ole pakko ns-"primetime" aikana mennä juoksemaan, mä ehdin illemmallakin. Aamulenkkiäkin tuli eilen koitettua, tuntu paskalta mutta vauhtia tuntui riittävän, jos vielä joku arkiaamu ennen töitä jaksas lähteä :)
Neuvojakin jaettiin, siskokulta patisti ajelemaan sisäpyörää 4h päivittäin, kiitti vinkistä, meni toisesta korvasta sisään ja toisesta suoraan ulos ;) tai se että miten pitkiä lenkkejä juoksen? Mitä sitten? mitä väliä sillä on? Ne on prkl mun lenkkejä ja mulla on tavote! mä teen tän tavallani, jep, tää on totisinta totta, kaikki ei selkeästikään ole sitä vielä sisäistäneet. Mä en ala todistelemaan mitään ylimääräsiä. Teot puhukoot puolestaan. Mulla ei ole tarvetta siihen, mä en ymmärrä mikä siin on niin hauskaa et saa nauraa toisten tavoitteille tai sille että uskaltaa sanoa ne ääneen? Ok, jos sanon ääneen, pitää valmistautua kritiikkiin, mun luonne vain on sellanen että kun jotain tosissani teen, en jaksa siitä vitsiä loputtomiin vääntää. Sitä on nyt riittänyt. Ehkä se loppuu josssain vaiheessa vielä. Tai sitten ei. Siinätapauksessa ei kannata multa odotella mitään kamalan sosiaalisia kanssakäymisiä.
Isänpäivälahjaksi sain tyttäreltä kortin kannessa teksti "isi on kingi", vähä sellanen olo tässä alkaa hiljalleen olemaankin. Viimeisen muutaman viikon aikana on tullut treenattua enemmän kuin koko alkuvuoden aikana yhteensä. Hyvältä on silti tuntunut, rauhassa eteenpäin vain.
Lopuksi omalle isälle hyvää isänpäivää, Sanoi muutaman rohkaisevan ja kannustavan sanan kun projektista kerroin. Se nosti mun mielialaa. Sitä vartenhan faijat on. Tervetuloa ukko katsomaan vaan kesällä miten homma sujuu ;)
Lähen hyvällä omallatunnolla tästä syömään palan kakkua :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti