sunnuntai 28. lokakuuta 2012

1. Uinti

Lauantaiaamu, päivystysviikko takana. Kello soimassa klo 9, treffit sovittu hallille kymmeneksi kokelas K:n kanssa. Myös kokelas J:lle on laitettu viesti asiasta, ei vastausta saapuuko paikalle, sen näkee sitten. Ei pelkoa että olisi saanut nukkua ysiin asti. Termiitit repivät armottomasti ylös jo kahdeksan jälkeen. Vaimo heräsi lopulta mun kellon soittoon. Kjehkjeh, pieni ilkikurinen sisäinen nauru, jotain hyötyä sentään siitäkin kellon soinnista. Aamukahvia huiviin, mielessä pyörii edelleen ajatus mihin on tullut lähdettyä. Perjantaina ostetut hulppeat arenan uimalasit odottavat hyllyssä malttamattoman näköisinä, toisin kuin käyttäjänsä keittiön pöydän ääressä.

Vaimo ilmoitti tulevansa lasten kanssa mukaan hallille siksi aikaa kun olen itsekin. Vaimon aamuinen kommentti "mä uin satakertaa paremmin ku sä", kiitos, tätä tarvitsin, nostaa taistelumielialaani entisestään. Käyn hakemassa lapsenvahdin nuorimmalle ja kotiin palatessani totean että kukaan ei ole vielä valmis, 13min päästä pitää olla jo hallilla-onneksi matka on lyhyt. Muutama voimasana mielessä ja muutama verbaalisestikin ja 3/4 termiiteistä saa vauhtia itseensä toisen puoliskon pienellä avustuksella ja matkaan päästään.

Hallilla on tungosta, muitakin on näköjään tulossa uimaan. K odotteli jonon perässä, "kävin jo juoksemassa" totesi. Minä en, en vain sanonut sitä ääneen, rakas vaimoni jaksoi vielä tsempata "Niin N, toiset käy, kannattas varmaan sunkin". Idean isää ei näy missään, liekö se kuuluisa pupu tullut pöksyyn, henkilökohtaisesti epäilen että vielä ei uskalleta tulla näyttämään kuntoa, huhuja jopa omasta uintivalmentajastakin on ollut nimittäin liikkeellä. ;)

Pesun kautta hetkeksi poreammeeseen odottelemaan vaimon saapumista, jännitys alkaa tiivistymään, nyt se tulee, mentävä on. K odottaa jo altaalla, koitan lohkaista huonoa vitsiä: "missäs se nopeiden kuntouimareiden rata on?" Oikeasti ei naurata yhtään.

Arenat päähän ja menoksi, ekat 50m takana, päällimmäisenä tunteena että happi loppuu, ei muutakuin siis rauhassa eteenpäin. 100m vetoja, 200m vetoja, hitaammin, nopeammin, välillä tuntuu että viimeiset metrit ennen altaan päätyä ovat täyttä helvettiä, kertoo liian kovasta vauhdista. Lopulta n.40min myöhemmin eka kilsa takana taukoineen.

 Harjoituskaverin hyvällä kannustuksella tästä selvittiin, ja lopputulemana aloituksesta voisin sanoa että ei yhtään surkeampi suoritus! Loistavaa! Altaasta nouseminen pääsi silti yllättämään, jalat eivät ole pitkään aikaan tuntuneet yhtä raskailta, mitä sitten, takana loistava ensimmäinen harjoitus.

Etsin loput perheestä, vaimon ensimmäinen kommentti, "sähän uit hyvin, luulin et vedät jotain sammakkoa" HAH, näytinpäs mitä olen miehiäni, menneen viikon puheet kovasta vesipedon maineesta eivät siis olleet sivusta seuraajienkaan mielestä aivan tuulesta temmattuja.

 Viime kesän joroisten tuloksia kun katselin, niin huiput vetävät samassa ajassa(40min) sen 1,9km, mutta se tässä ei olekaan edelleenkään se tavoite, vaan se kuuluisa itsensä voittaminen lopulta. Ja hyvänä kakkosena näyttäminen muille, että minusta on tähän. Ensimmäiset ystävätkin ovat jo kuulema varailemassa kesälomareissua joroisille kannustamaan, siellä nähdään!


Leikki jatkukoon.

ps.teksti saattaa sisältää tuotesijoittelua ja hyväntahtoista naljailua, elkää ottako siitä itseenne, henkilöt saattavat olla fiktiivisiä tai sitten ei.. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti